2. huhti, 2016

Kotikuusen tarina

 

Tänään aamulla kuvasin oman kotipihani kuusia, koska olivat mielestäni kauniita ja ylväitä keväisen aamu-auringon loisteessa.

 

Ja sitten palasi mieleeni eräs kotikuusiprojekti vuodelta 1967. Olin kaiketi 6.lla luokalla ja Suomi täytti 50 vuotta. Sinä keväänä istutettiin eri puolille Suomea kotikuusia, jotka oli kasvatettu erään tietyn kuusen siemenistä (avaa linkki alla ja lue lisää).

http://kotikuusi.enoprogramme.org/home

Itse olen myös istuttanut paljon puita: kuusia, mäntyjä, pihlajia, muutaman vaahteran ja useita tammia, jotka olen kasvattanut siemenstä eli terhosta asti. On kiehtovaa seurata niiden kasvua, joka vuosi puu kasvaa ja tammet, vaikka niiden sanotaan olevan hitaita, kasvavat aika nopeasti suotuisalla kasvupaikalla. Sanotaan, että tammi voi elää jopa tuhat vuotta, mene tiedä minun tammistani...

Jossain mielessä puun istutus on "pyhä toimitus", ei riitä että kaivaa kuopan, istuttaa taimen ja täyttää kuopan mullalla ja kastelee. On osattava istuttaa oikeaan aikaan keväästä ja seurattava koko kesä taimen vointia ja jos taimi selviää ensimmäisestä talvesta, se selviää kaikista tulevista talvista.

Kevät ja aurinko näköjään saa pohtimaan taas uutta kasvukautta. Valoa kohti...

(Kuva ja teksti: Raija Westergård)