20. touko, 2016

Työelämän pimeä puoli

Vaikka luonto on kohta valoisimmillaan, tartun silti pimeään ja arkaan aiheeseen: työpaikkakiusaamiseen. Kovin tarkkoja lukuja työpaikkakiusaamisen uhreista ei ole olemassa, mutta Suomessa heitä arvellaan olevan kaikista eniten koko Euroopan alueella. Suomalaisista palkansaajista noin kuusi prosenttia eli 140 000 henkilöä kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena. Työpaikkakiusatuksi joutuu useimmiten nainen (Työterveyslaitos 2010).

Miksi juuri minä? Olenko tehnyt jotain ansaitakseni tällaisen kohtelun? Näin varmastikin moni kiusattu kysyy itseltään monta kertaa. Kiusattujen tarinoita on netti pullollaan, itse havahduin aiheesta jälleen kerran, kun avasin ammattiliiton jäsenlehden (Motiivi 5/2016), jossa on eräs kiusaamistarina, jota on puitu jopa raastuvassa asti. Koko prosessi on tässä tapauksessa sangen monimutkainen lieveilmiöineen, moni on tarvinnut ammattiapua ja pitkiä sairauslomajaksoja lähinnä psyykkisiin ongelmiinsa. Episodi on kestänyt jo 12 vuotta ja päätyi kiusattujen (heitä oli kyseisellä työpaikalla useita) irtisanoutumiseen, mutta kiusaajat saivat jäädä!

Kun näitä tarinoita lukee, tulee väkisinkin pohtineeksi "syviä vesiä", meitä ihmisiä arjessamme, työntekijöitä, esimiehiä, työyhteisöjä, organisaatioita, koko yhteiskuntaa. Mikä ajaa toiset kiusaajiksi, joilla on aina uhrinsa työpaikoilla? Lisäksi täytyy muistaa myös yhteiskunnalliset vaikutukset, joita työpaikkakiusaaminen kaikenkaikkiaan tuottaa kiusattujen sairauspoissaoloilla jne.. Ongelma on siis suuri ja kysymyksiä paljon.Tiedän etten pysty vastaamaan kysymyksiin, pystyykö kukaan? Välittääkö kukaan? Pohtikaamme tätä kaikki yhdessä, ja kysyn vielä - kuten Motiivi-lehden artikkelissa - mistä todellista apua kiusatuille työntekijöille?

(Kuva: Johanna Erjonsalo, teksti: Raija Westergård)

 

 Klikkaa ja lue yksi tarina työpaikkakiusaamisesta: 

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/271163-kiusattu-kertoo-nain-tyopaikkakiusaajat-lopulta-voittivat