26. touko, 2016

Kukkien aikaa, tuoksujen taikaa...

"Siell on kauan jo kukkineet omenapuut, siell on siintävät seljat ja salmien suut, siell on vihreät metsät ja mäet, siell on vilpoiset illat ja varjokas koi, siell on lintujen laulu, mi lehdossa soi, siell on kaihoja kukkuvat käet...." (V. A. Koskenniemi)

Voiko enää kauniimmin kirjoittaa kesästä? Runoilija Koskeniemi oli todellakin alansa mestari, mutta luonnosta ja sen monista ilmiöistä sekä ihmisistä maisemassa osasi hienosti kirjoittaa myös Hämeenkyrön oma kasvatti, Nobelilla palkittu F. E. Sillanpää: ..."Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa" (Sillanpää: Ihmiset suviyössä v. 1934)

Kuvasin oman omenapuuni tuolla takapihalla, juuri nyt se on täydessä kukassa, mutta vain hetken: tarvitaan pieni tai kohtalainen tuulenvire järven suunnasta ja kukat putoavat valkoisena pilvenä maahan. Mutta kaunista on, siis putoilevat terälehdetkin, joilla on oma merkityksensä luonnon mahtavassa kiertokulussa.

Eilen käväisimme jälleen päivätoiminatakeskuksen työmaalla Siljankodin alakerrassa. Kohta on valmista, hienot tilat ja hyvää työtä. Katso kuvia Raijan Pinterest taulu Matkalla tulevaisuuteen.Tsekkasimme päivätoimintakeskuksessa mm. tukikahvojen paikkoja, joka on erittäin tärkeä asia asiakkaidemme kannalta. Sirpa, Johanna ja Mia tinkimättömiä tässä kohtaa ja hyvä niin. Minä puolestani tarkastin vielä kertaalleen  vitriinien ja pianon paikkaa (saamme näitä kohta purettavasta Keskuskoulusta ja Kaipion koulusta, joka kohta sulkeutuu lopullisesti).

Muutoksen tuulia kesätuulen ohella... Syksyllä siis kaikki on toisin, tai ainakin fyysinen ympäristö, itse toimintakin muuttumassa vähitellen toiseen suuntaan, joka on mielenkiintoista meidän kaikkien kannalta.

Kuva ja teksti: Raija Westergård