7. heinä, 2016

Retkiä tulevaisuuteen

Tällä viikolla olemme tehneet asiakkaidemme kera retkiä uuteen Seniorikeskukseen Siljankodin alakertaan, joka alkaa muuten olla käyttökunnossa, mutta kalusteet toistaiseksi vielä puuttuvat. Onneksi meillä on käytössä Jaakonkodista perityt terassikalusteet, jotka olemme siirtäneet sisätiloihin sään koleuden vuoksi. Terassilla - vaikka siinä kaunista onkin - ei voi tällä säällä oleskella. Lähiaitauksen hevoset (kuvassa) tosin viihtyvät laitumellaan ja niitä on mukava katsella.

Asiakkaamme ovat ihastelleet uusia tilojamme, valoisaa ja kaunista jo nyt, saati sitten kun pääsemme sisustamaan; asettelemaan verhoja, tuoleja, pöytiä jne. Seinäpinnoille saamme hämeenkyrön maisemia lahjoituksena saaduista taidekokoelmista ja käsityöintoiset asiakkaamme ovat jo suunnitelleet yhdelle seinälle virkattua tilataideteosta.

Mielenkiinnolla odotamme syksyä ja varsinaista muuttoa, vaikka emme juurikaan mitään  konkreettista siirrä vanhasta uuteen, paitsi itsemme. No, tietenkin jotain astioita, koriste-esineitä, joitakin päiväosaston historiaan liittyviä muistoja (lehtileikkeitä, kuva-albumeita yms.).

Hevoset tuossa kuvassa ovat todella kauniita, ruskea ja valkoinen, jotka viihtyvät hyvin keskenään. Nämä eivät ole villihevosia, joiden historia on varsin mielenkiintoinen. Viimeiset havainnot täysin villeistä hevosista on 1700-luvun Itä-Euroopasta, mutta tammikuussa 2015 julkaistun tsekkiläisen artikkelin mukaan villihevosia oltaisiin palauttamassa takaisin luontoon, sillä hevosten laidunnuksen toivotaan ylläpitävän harvinaisiksi käyneitä eurooppalaisia aroja ja niittyjä.

Ihminen oppii virheistään lopulta, vaikka oppiminen on hidasta ja kivuliasta. Monta hienoa eläinlajia on ehtinyt kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi tähän on havahduttu ja pyritty korjaamaan tilanne jatkossa.  

Kuva ja teksti: Raija Westergård