11. elo, 2016

Syyspihlajan alla

Pihapihlajan oksat ovat täynnä marjoja jopa niin, että oksat taipuvat maahan asti raskaasta painosta johtuen. Sanotaan ettei pihlaja kanna kahta taakkaa vuodessa eli tuleva talvi lienee vähäluminen. Sen näkee sitten, mutta kovin leutoja nuo talvet ovat olleet viime vuosina muutenkin...

Olen saanut asiakkailta ja heidän omaisiltaan runsaasti positiivista palautetta näistä blogikirjoituksistani. Kiitos kaikille palautteesta, tätä on kiva kirjoittaa ja aiheet eivät lopu koskaan, sillä aina jotain merkittävää tapahtuu, jos ei meillä päiväklubilla, niin ainakin meitä ympäröivässä maailmassa. Eräs palautteen antaja kertoi, että kirjoitan intohimolla ja tunteella. On myönnettävä, että näin se varmaan onkin, kirjoittamisella on minulle suuri merkitys, siis kaikella kirjoittamisella tämän blogin ohella.

Siteeraan usein brasilialaissyntyistä kirjailijaa Paulo Coelhoa. Luen paljon hänen teoksiaan, koska ovat lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita, saavat itkemään ja nauramaan, pohtimaan elämää ja sen tarkoitusta sekä yksinkertaisesti iloitsemaan elämästä. Coelho kirjoittaa myös kirjoittamisen tärkeydestä ja olen hänen kanssaan ehdottomasti samoilla linjoilla:

"Kirjoita. Oli se sitten kirje tai päiväkirjamerkintä tai pari muistiinpanoa puhelimessa puhuessasi, mutta kirjoita. Kirjoittaminen vie meitä lähemmäksi Jumalaa ja toista ihmistä. Jos haluat ymmärtää paremmin omaa tehtävääsi tässä maailmassa, kirjoita. Yritä panna kirjoituksiisi koko sielusi siitäkin huolimatta, että kukaan ei lue niitä tai, mikä pahempaa, että joku lukee ne vastoin tahtoasi. Pelkkä kirjoittaminen auttaa meitä panemaan ajatuksia järjestykseen ja näkemään selvästi ympäröivän maailman. Kynä ja paperi saavat aikaan ihmeitä: ne lievittävät tuskaa, lujittavat unelmiamme, vievät meiltä toivon ja tuovat sen takaisin. Sanassa on voimaa". (Paulo Coelho: Maktub, 2015)

 

Raija Westergård