26. elo, 2016

Maailman pieniä ja isoja asioita...

Siljankodin alakerrasta kuuluu hyvää: kuntosalilaitteet saapuivat ja Seija (kuvassa) iloitsee siitä. Edelleen odottelemme huonekaluja ja hankinta etenee omaa vauhtiaan. Pärjäämme toistaiseksi joten kuten vanhassa paikassa, vaikka ahdasta onkin, mutta - kuten sanonta kuuluu - sopu tekee tilaa.

 

Vanhuudesta

Tämän päivän Hesarissa on mielenkiintoinen artikkeli. Tampereen yliopiston sosaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola (82) kirjoittaa vanhuudesta hienosti, kuvia kumartelematta ja käyttää vanhuudesta sen oikeaa nimeä, siis nimenomaan vanhuus:

Valtavirrasta poikkeavaa teiniä sanotaan erilaiseksi nuoreksi. Eskola kertoo olevansa erilainen vanhus. Hän ei voi sietää tapaa, jolla vanhuksista puhutaan yhtenä samanlaisten massana. Yli 80-vuotiaskin on yksilö, Eskola painottaa.

Eskola käyttää ruuanlaitossa voita ja juo punaviiniä, vaikka se ei olekaan suositusten mukaista. Hän myös kirjoittaa ahkerasti kirjoja vielä yli 80-vuotiaana.  

”Haluan osaltani haastaa näitä kaikkia pakkoja, joilla meitä vanhuksia yritetään ajaa ahtaalle.”

Kuva vanhuksista on muuttunut Suomessa Eskolan elinaikana. Lapsena hän kuvitteli tyypillisen vanhuksen huivipäiseksi mummoksi, joka jaksoi kantaa vanhuuden vaivansa ja köyhyytensä vain odottamalla taivaaseen pääsyä. Tuon ajan iskelmässäkin kuvailtiin rantamökin harmaapäistä vanhusta, jonka lapset ovat lähteneet maailmalle.

”Jos poliitikot sanovat, että vanhukset haluavat asua kotona, sillä halutaan vähentää laitospaikkoja. Vanhuksia yritetään pitää kotona silloinkin, kun he eivät elä ihmisarvoista elämää. Kyllä minäkin haluan asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta varmasti tulee raja, jolloin en enää nimenomaan halua.”

Lähestyvä kuolema muokkaa vanhan ihmisen ajatusmaailmaa. Kun aikaa on vähän jäljellä, ei tee enää mieli oppia uusia asioita ja kehittyä. Eskola on lohduttanut useita ikätovereitaan sillä, ettei vanhana tarvitse enää painaa mieleensä kaikkia asioita, eikä kaikista maailman kriiseistä voi olla huolissaan.

Vetäytyminen ei ole vain oma valinta. Eskolalle tehtiin syksyllä pallolaajennusleikkaus, josta toipuminen pakotti luopumaan hölkkäämisestä ja portaiden nousemisesta. Tänä kesänä hän on käynyt mökillään vain kaksi kertaa ja joutunut miettimään, joko olisi aika luopua kesäpaikasta.

”Katselen päivittäin maailman pieniä ja isoja asioita sosiologin silmin. Sosiaaliset ilmiöt voivat olla hyvin pieniä ja yhteiskunnalliset aiheet suuria, aina perhesuhteista yhteiskunnallisiin rakenteisiin.”

Haastattelun lopuksi Eskola siteeraa John Donnea:

”Jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat; ne soivat sinulle.” (John Donne, 1572-1631)

 

Lue koko artikkeli täältä:

http://www.hs.fi/elama/a1472012581824?jako=03f9ea84e5eb1547b40748865cda86b0&ref=fb-share 

 

Kuva ja teksti (Hesaria siteeraten): Raija Westergård