23. syys, 2016

Valehtelijoiden klubi

Muistatteko vielä Valehtelijoiden klubin, hervottoman viihdeohjelman 1980-luvun alusta, jossa pääosassa steppaili Helge Herala? Formaatti oli hyvin yksinkertainen: osallistujan piti arvailla esineitä ja vaikka olisi tunnistanutkin ko. esineen, sille piti keksiä aivan uusia merkityksiä, siis valehdella - ja kuka parhaiten/hauskemmin osasi valehdella, oli voittaja.

Tässä linkki ohjelmaan:

http://www.hs.fi/radiotelevisio/a1437707151343

Järjestimme yhtenä päivänä oman "valehtelijoiden klubin". Oheisessa kuvassa nykypäivän esineitä, jotka ovat useimmille ikäihmisille aivan tuntemattomia kapistuksia ja voitte varmasti arvailla millaisia puheenvuoroja ja arvauksia näistä käytettiin. Valitettavasti osa selityksistä on painokelvotonta, mutta hauskaa oli kaikilla.  

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttua työhyvinvointirahoituksesta otsikolla Suomalaisten työeläkemiljardien valvonnassa paljastui iso puute - Fiva salasi kiistellyt työhyvinvointirahat. Miten tämä juttu osuukin hyvin yhteen tämänpäiväisen kirjoitukseni Valehtelijoiden klubi-teeman kanssa? En oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella, mutta voitte lukea itse oheisen linkin takaa: 

http://www.hs.fi/talous/a1474521378430?jako=9131adf06b90f7ad39817d47d3cbe9df&ref=fb-share 

Lopuksi intiaanien viisautta, joka puhuttelee minua aina. Juurikin alkuperäiskansojen elämästä kumpuaa paljon viisaita sanoja nykypäivään, jossa kaikki pyörii "neliskulmaisen" säännöillä: "Valkoisen miehen merkki on neliö. Hänen talonsa on neliskulmainen, samoin hänen toimistonsa. Ovi joka sulkee ystävän ulkopuolelle, on neliskulmainen. Neliskulmainen on seteli ja määräajat, pirstottu aika ja ruuhka-ajat - minä näen kaikkialla kulmia ja reunoja." (Musta hirvi)

 

Kuva ja Teksti: Raija Westergård