On sinun rannoillasi rauhallista - vai onko?

2. loka, 2022

On sinun rannoillasi rauhallista - vai onko?

Nyt on vierähtänyt jonkun verran aikaa siitä, kun tätä blogiani viimeksi päivitin. Syitä kirjoittamattomuuteen on usein monia, mutta joskus ei ole mitään syytä. Usein on nimittäin niin, että mitään julkaisemisen arvoista tekstiä ei vaan synny, ei sitten millään. Väkisin en pysty kirjoittamaan. Sitäkin olen toki yrittänyt, mutta olen  ottanut opikseni eli kirjoitan vain silloin, kun siihen on sisäinen palo ja vimma.

Minun piti liittää tuohon viereen hieno kuva vanhan kotiseutuni rantamaisemasta, mutta kuva ei oikein onnistunut. Oli sumuinen aamu ja kuvastakin tuli sumuinen, ei sellainen raikas maisema, jossa rannan keltaiset koivut heijastuvat joen pintaan kuin kuvastimessa. Siinä hetkessä tuli mieleeni tuo Eino Leinon runo Lapin kesä, jonka hiljattain edesmennyt Vesa-Matti Loiri hienosti tulkitsi: On sinun rannoillasi rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin...

Ei, en onnistunut siinä aamuhetkessä kuvaamaan yli lentävää kurkiauraakaan, olivat jo kaukana, kun sain aseteltua kännykkäkameran tanaan. Mutta netistä onneksi löytyy hienoja kuvia, joita kuvaaja on antanut luvan käyttää vapaasti. Oheinen kuva on sellainen, ja mietin, että missä mahtaa olla tänä syksynä pihlajanmarjat? Ei ainakaan meidän pihlajissa. Eikä Kiikoisissa myöskään. Pihlajanmarjat kuuluvat syksyyn samaan tapaan kuin ruska, kirpakat aamut ja muuttolinnut. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan.

Minulla muuten oli tässä viikolla mahdollisuus käydä tutustumassa tuulivoimapuistoihin Jämijärvellä ja Suodenniemellä. Myllyt pyörivät eikä ainakaan minun korviini mitenkään kovin äänekkäästi. Hämeenkyröön on suunnitteilla tuulivoimaa ja ehdottomasti olen sen kannalla. Ja viimepäivien tapahtumat Itämerellä tukee ajatusta omavaraisuudesta, koska maailman epävarmuus on käsinkosketeltavaa.

Emme voi tietää tulevaisuutta ja sitä, mitä vielä saamme kokea. On puhuttu tietoliikennekaapeleista, jotka ovat myös meren pohjassa. Voin kuvitella, että joku saa päähänsä katkaista sen putken. Tai minkä tahansa putken, josta olemme jollain tavalla riippuvaisia. Kivikauteen ei ole kovin pitkä matka, jos sitä mittaa tuhon mittareilla. Nopeasti saa kaiken hajalle, mutta rakentaminen kestää kauan. 

Toivottavasti meidän kaikkien rannat pysyvät jatkossakin rauhallisina. Mutta valppaana pitää olla ja tarvittaessa reagoida nopeasti. Itse en sentään ole vielä alkanut hamstraamaan yhtään mitään enkä varsinkaan pakannut laukkuja, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat niin tehneet.

Raija Westergård

Jaa tämä sivu