30. huhti, 2017

Unelmia leipäjonossa

Kirjoitan köyhyydestä nyt, vaalien jälkeen. Sanotaan, että vaalien alla köyhällä on ystäviä ja että nämä "köyhien ystävät" häipyvät heti kun kansa on uurnilla käynyt. Minä haluan kirjoittaa köyhyydestä juuri nyt, koska silmiini on osunut montakin mielenkiintoista artikkelia monenlaisesta köyhyydestä, myös eläkeläisköyhistä, joiden rahat eivät riitä edes tärkeimpiin lääkkeisiin. Minusta tämä, jos mikään on todellakin huolestuttavaa.

Tämän päivän Aamulehdessä Esa Fagerlund Suomen Senioriliikkeestä kirjoittaa, miten korkeat vuokrat lisäävät eläkeläisköyhyyttä. Hänen mukaansa suurella osalla vuokralla asuvista eläkkeensaajista vuokra on jo lähes nettoeläkkeen suuruinen. Ja kun vielä pitäisi maksaa välttämättömät ravinto- ja lääkekulunsa, käteen ei jää juuri mitään, paitsi juokseminen "tukiluukuilla" kuukausittain.

Asuntojen vuokrat ovat nousseet vuosittain paljon yli kustannustason nousun, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Vääjäämättä on selvää, että kehitys vaikuttaa ostovoimaan ja nimenomaan pienituloisilla eläkeläisillä, joiden eläkkeitä pikemminkin leikataan kuin nostetaan.

Kansan Uutisissa (28.4.2017) on artikkeli leipäjonoista, miten eräänä huhtikuisena aamuna Helsingin Myllypurossa seurakunnan elintarvikejakelussa on satoja ja satoja ihmisiä. Täältä Hämeenkyrön perpektiivistä katsottuna satojen metrien leipäjonoa on vaikea sisäistää ja että todellakin tämä tapahtuu vuonna 2017 samaan aikaan, kun kauppojen ruokahävikki (siis roskiin heitettävä ruoka) on vuosittain 120-160 miljoonaa kiloa eli 20-30 kiloa henkeä kohden. Syömäkelpoista ruokaa Suomessa tuhlataan vuosittain 400 miljoonaa kiloa. Minusta tässä ei ole  tolkun häivääkään...

Ei täällä (leipäjonossa) kukaan huvikseen seiso, kertoo muuan nainen ja jatkaa, miten ruokaa jakavista ihmisistä on tullut hänelle ystäviä. Hän ei haaveile ulkomaanmatkoista vaan siitä, että saa jakaa aikaansa lapsenlapsensa kanssa. Samoilla ajatuksilla on toinen leipäjonon nainen, jonka haaveet liittyvät niinikään lapsiin ja lapsenlapsiin. Heidän vuokseen hän toivoo, että Suomi pysyy rauhallisena. 

Eräs 58-vuotias nainen saa eläkettä 900 euroa kuukaudessa ja maksaa vuokraa 750 euroa. 150 euroa jää ruokaan, lääkkeisiin ja laskuihin, joita on pino odottamassa. Unelmoin, että ei olisi pulaa mistään ja olisi oma rauha, nainen sanoo kun leipäjono taas liikahtaa vähän...

 

Teksti: Raija Westergård, kuva: Kansan Uutiset

 

Lue lisää ruokahävikistä täältä:

http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa