23. heinä, 2017

Kesäloman kohokohtia

Heinäkuu on tyypillisin lomakuukausi suomalaisille ja itsekin olen nyt viettänyt kolme viikkoa lomaa ja yksi viikko jäljellä. Niin, mitä lomalla tehdään? Minä en ole poistunut maailmasta, vaikka olenkin lomalla. Liikun paikkakunnalla siellä ja täällä, tapaan ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, ja käyn silloin tällöin myöskin Aurinkorinteellä, vaikka olen lomalla. En sulje puhelintani tai sähköpostia, vaikka olen lomalla, päivitän tätä blogiakin ja Aurinkorinteen FB-sivuja, vaikka olen lomalla. 

Lomakuukausi on mennyt kohdallani siis hienosti, ja ilmat ovat suosineet riittävästi. Olen hoitanut kukkia ja samalla fundeerannut elämän tarkoitusta. Toki olen levännytkin eli lukenut Tsehovia puutarhakeinussa ja kuunnellut Tommy Tabermanin runoja äänikirjana. Olen lukenut myös - tosin paikoitellen "harppoomalla" - Pirjo Tuomisen uutuuskirjan Tulen väri punainen. Tähän palaan myöhemmin toisaalla...

Kesälomani kohokohta oli ehdottomasti Sillanpää-ooppera Myllykolussa, jonka kenraaliharjoituksessa kävin Sillanpään Seuran kutsumana. Todellakin, kaikki osui nappiin, kuten Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kirjoittaa FB-sivullaan:  Myllykolu on tuttu kuin vanttuu. F.E.Sillanpää ja Panu Rajala vuosikymmenien aikana Hämeenkyrön kesäteatterin lukemattomia kertoja kolunneet, mutta nyt taisi syntyä täysosuma. Seppo Pohjola, Rajala, Waltteri Torikka, Sauli Tiilikainen, Helena Juntunen, Maco Bjurström, Osmo Rauhala ja kumppanit loivat Sillanpää-oopperan, jossa kaikki tuntui olevan kohdallaan.

Olen Jokisen kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Ja itse huomioin myös ympäristön, lavastuksen, tekniikan, kahvion palvelut, ihmiset näiden palvelujen parissa, parkkipaikan liikenteen ohjaajat, kaikki ansaitsevat kiitoksen kaiken sujumisesta. Todella paljon on tehty töitä ja harjoiteltu, harjoiteltu ja vielä harjoiteltu. Varmasti lukemattomia tunteja. Ja kaikki natsasi hienosti yhteen.

Itse oopperasta vielä: Torikka, Tiilikainen ja kuoro tekivät hienoa työtä, mutta minua kosketti naisena Siikrin osa, jonka esitti sopraano Helena Juntunen (kuvassa). Todella koskettava tulkinta, joka nosti esiin naisen ja hänen näkymättömän työnsä useasti taiteilijaelämää viettävän kansalliskirjailijan ja Nobelin takana. Huikea teksti Panu Rajalalta ja huikea tulkinta Juntuselta Myllykolun kuulaassa kesäillassa. 

 

Teksti: Raija Westergård

Kuva: Aamulehti, lehtikuva