3. syys, 2017

Suuntaviittoja tulevaisuuteen

Tänään kirjoitan tulevaisuudesta, lempiaiheestani. Kirjoitan siis strategiasta, josta sanasta en pidä ollenkaan, koska se tuo mieleen sodankäynnin, ja josta termi on siis alunperin lähtöisinkin. Strategian käsitettä käyteään myös shakissa (kuva) ja tuo yksinäinen musta nappula on erityisen kiinnostava, josta kerron myöhemmin lisää.

Niin, en pidä strategia-sanasta, jos voisin, käyttäisin sen sijaan esimerkiksi suuntaviittoja tai tiekarttaa. Itse strategian sisältöön on voinut vaikuttaa halutessaan meistä jokainen kuntalainen, joka onkin tuottanut paljon erilaisia näkemyksiä.  Kyseessä siis Hämeenkyrön kunnan strategia vuoteen 2025, joka on vielä luonnosvaiheessa, mutta joka tulee valtuuston päätettäväksi vielä tänä syksynä.

Luonnos: http://www.hameenkyro.fi/site/assets/files/7740/h_meenkyr_2025_strategia_tiivis_versio.pdf

Strategialuonnoksessa itseäni kiinnostaa erityisesti osio Kukaan ei jää yksin. Ketään ei todellakaan saa jättää yksin, kuin tuo kuvan yksinäinen musta nappula. Luonnoksessa tässä kohtaa mainitaan strategiset tavoitteet: 1. Panostamme syrjäytymisen ehkäisyyn koko elinkaaren ajan, mutta erityisesti lapsuudessa. 2. Työttömyysasteen ehkäisy. 3. Osallistamme kuntalaisia päätöksenteossa, palveluiden kehittämisessä ja toteuttamisessa. 4. Kannustamme kuntalaisia omatoimisten liikuntaharrastusten pariin. Kärkihankkeina vielä mainitaan nuorten työllistäminen ja pitkäaikastyöttömien vähentäminen. Itse olen sitä mieltä ettei myöskään vanhuudessa ihmistä ei saa jättää yksin ja lisäisin vielä yhden tärkeän kohdan tavoitteisiin kohtaan 5. Työhyvinvoinnista huolehtiminen.

Opetushallituksen uusi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on sitä mieltä, että srategioita ei pitäisi kirjoittaa lainkaan: "Minä vain en usko strategioihin enää. Niiden tekemiseen kuluu kauheasti aikaa, mutta tuloksen käytettävyys on hyvin pieni, Heinonen huomauttaa. Organisaatioiden tuominen yhteen ei ole strategioita tai tyky-päiviä, vaan arjen työtä: kaikki tietävät, miksi työtä tehdään, kaikilla työntekijöillä on yhteiset toimintatavat sekä yhteistä tekemistä tukevia työkaluja. – Jos jokin tietojärjestelmä kyttää ihmisten tekemisiä, on aivan turha väittää, että arvostamme toistemme työtä ja asiantuntijuutta". Lue lisää täältä: https://www.keva.fi/globalassets/2-tiedostot/tama-on-keva--tiedostot/keva-lehti/keva-lehti-1-2017.pdf 

Heinosen ajatukset ovat uusia ja raikkaita, ja juuri samansuuntaisesti ajattelen itsekin: pois turha byrokratia ja hienoilla termeillä leikittely, asiakkaan kohtaaminen kasvoista kasvoihin on ainakin Aurinkorinteellä se kaikista paras kohtaaminen ja "tietojärjestelmä". Ja samalla linjalla aiomme jatkaa myös tulevaisuudessa strategioista huolimatta ja juuri siksi.

Teksti: Raija Westergård 

 

Lisää tulevaisuuden visioita täältä: Sote ja Suomi 2040. Kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää Suomea: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/3977/SOTE_ja_Suomi_2040.pdf