23. syys, 2017

Mitä sää ny kurot?

Tänään Helsingin Sanomissa on artikkeli käsitöistä, lähinnä neulomisesta, joka täällä Pirkanmaalla ja Satakunnassa on kutomista, esimerkiksi sukan kutomista puikoilla. "Mitä sää ny kurot"- painotus ny-sanalla, onkin usein kuultu kysymys kaikille käsityötä tekeville. HS.n artikkelin mukaan neulominen rauhoittaa ja rentouttaa ja tutkija kysyy, että mistä löytyisi vastaava rentoutumiskeino iäkkäille miehille, miksei nuorillekin.

Miksi neulominen rauhoittaa? Kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta vastaa: ”Neulominen rauhoittaa ennen muuta siksi, että se on tuttu puuha, josta on mukavia aiempia kokemuksia. Vain tutuilla käsitöillä on rauhoittava vaikutus, sillä uuden taidon opettelu päinvastoin innostaa tai turhauttaa. Kun ihmiselle kertyy ajan myötä myönteisiä neulomiskokemuksia, rentoon mielentilaan siirtymisestä tulee aina vain helpompaa".

Aurinkorinteellä harrastetaan käsitöitä. Varsinkin tiistain aamupäivät ovat perinteisesti käsityön ystävien piiriä ja monenlaista on syntynyt Isoäidin neliöistä: nojatuolin ja tyynyn päällisiä, peittoja, hartiahuiveja jne. Lisäksi on kudottu sukkia ja tumppuja. Nojatuolin päälliset ovat käytössä ja Taidetunnelissa on lisää töitä esillä. Keskeneräisillä töilläkin on paikkansa, esimerkiksi tunnelin takaseinällä on minun keskeneräinen työni, jonka ajattelin nimetä juuri siksi, siis Keskeneräisyys. Ja eikö me olla sellaisia kaikki, kuka meistä voi sanoa olevansa koskaan  valmis? Ja valmis mihin?

Dosentti Minna Huotilainen kirjoittaa: "Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus konkreettiseen käsillä tekemiseen. Neulominen sopii rauhoittumiskeinoksi myös laitoksessa tai kotona asuvalle ikäihmiselle. Lankatyöt ovat kuitenkin perinteisesti naisten harrastus, ja ikävä kyllä vanhoilta miehiltä puuttuu usein vastaava rauhoittumiskeino. Sopivia vaihtoehtoja pitäisi keksiä lisää.”

Aurinkorinteen käsityöpiirissä on myös miehiä ja he viihtyvät siinä hyvin. Vaikka he eivät ota käteensä varsinaista käsityötä, he "hypistelevät" käsissään lankoja, lankakeriä, vyyhtejä, he katselevat värejä ja kerivät ja purkavat. Ja tietysti samalla jutellaan niitä näitä, parannetaan maailmaa... Samoin kuin eräs yli 90-vuotias asiakas, joka haluaa ehdottomasti osallistua "työhön", vaikka ei pysty kutomaan saati virkkaamaan. Hänen kanssaan olen kerinyt paljon lankaa vyyhdiltä keräksi, hän haluaa pitää lankavyyhtiä käsissään ja minä kerin. Ja molemmat olemme tyytyväisiä.

Itse harrastan virkkaamista, isoäidin neliöt ovat tuttuja jo vuosikymmenien takaa. Virkkauksen historiasta sen verran, että tekniikka periytyy jo 1500-luvulta ja oli aiemmin luostareissa nunnien hallitsema laji. Kuitenkin tiedetään, että myös koptit (Egyptin kristityt) hallitsivat jonkinlaisen virkkaustekniikan jo 600-ja 700-luvuilla. Suomeen virkkaus tuli Ruotsin kautta (virkninki, virkning) ensin rannikkoseudulle ja sieltä vähitellen koko maahan. 

Kuvassa virkkaustyö, hartiahuivi asiakkaidemme käyttöön, joka prototyyppi valmistuu eräänä päivänä. Langat saatu lahjoituksena Aurinkorinteen käsityöpiirin iloksi ja hyödyksi - ja näitä lankoja on runsaasti. Kiitos Marja-Leenalle!

Ja sitten vaan virkkaamaan...

Teksti: Raija Westergård