5. marras, 2017

Sielujen päivä

"Me olemme niin kuin uni ja niin kuin ruoho maan, joka aamulla puhkee kukkaan ja ehtoolla leikataan"  (Mika Waltari) 

 

Pyhäinpäivää vietetään täällä Suomessa hiljaisesti, edesmenneitä läheisiä muistaen ja kynttilöitä sytyttäen sekä haudoille että kotiin. Näin tein itsekin, kynttilän hento elävä liekki on kuin elämä itsessään, helposti katoava ohikiitävä hetki toisten hetkien jonossa.

Marraskuusta sanotaan, että se on "kuoleman kuukausi", jolla ei välttämättä tarkoiteta ihmisen kuolemaa vaan luonnon vaipumista lepoon odottamaan uutta kevättä. Kuun nimelle ”marras-” on annettu useita selityksiä. Sana on viitannut kuolleisiin ja henkiin, mutta myös siihen, että juuri marraskuussa kasvit ja maa tulevat ”martaiksi” eli kuolevat kylmyyden vuoksi. Kuolema on ollut läsnä myös marraskuun juhlapäivissä, joita ovat esimerkiksi pyhäinmiesten päivä, sielujen päivä, kirkollisen vuodenkierron päättävä tuomiosunnuntai sekä useiden marttyyreina kuolleiden pyhimysten muistopäivät.

Vainajien muistelupäiviä vietetään ortodoksisessa kirkossa yleensä aina lauantaina, siis juutalaisten sapattina, vanhan liiton lepopäivänä (poikkeuksena Tuomaan viikon tiistai). Tuhlaajapojan sunnuntaita seuraavana lauantaina vietetään yhtä näistä yleisistä vainajien muistelupäivistä. Tätä lauantaita nimitetään sielujen lauantaiksi. Nimi johtuu muun muassa siitä, että silloin muistellaan erityisesti niitä vainajia, joiden nimet eivät ole yleisessä tiedossa, vaan he ovat esimerkiksi kuolleet kaukaisilla mailla, sodissa, merillä, sairauksissa jne. yksinäisyydessä ja mahdollisesti kenenkään asiasta tietämättä.

Monien erilaisten uskontojen ja perinteiden ohella jokainen ihminen tietysti voi itse tykönään viettää "sielujen aikaa" milloin sen itse kokee tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Tosiasia kuitenkin on, että uskonnoille ominainen yhdessäkokeminen on ihmiselle erittäin tärkeää, oli sitten kyseessä ilo, suru tai joku muu elämän käännekohta, ja jossa ihminen todella tarvitsee toista ihmistä. Juuri äskettäin luin jostain, miten halaaminen on kuin "iholle kirjoitettu rakkaus". Eikö ole hienosti oivallettu? 

Näissä ajatuksissa tänään kohti uutta viikkoa Aurinkorinteellä. Jälleen on paljon ohjelmaa ja arjen hyörinää, katso lisää tämän sivun yläpalkista kohdasta "Ajankohtaista tietoa".

 

Teksti: Raija Westergård