17. marras, 2017

Sadan vuoden kirjat

"Eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta?" Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)

 Tällä viikolla Aurinkorinteellä jälleen monenlaista  hyörinää ja pyörinää. Ei, nyt ei tanssittu, se jääköön tulevalle viikolle, jolloin tiistaina kuullaan haitarimusiikkia kahdellakin 5-rivisellä, keskiviikkona pelimannimusiikkia sekä torstaina Ikärajaton rock: JPH-bändi saapuu keikalle ja rautalanka soikoon... Bändin viime keikalla  suosio oli taattu ja väkeä paljon tanssilattialla. Ikä ei ole este kun rokki soi...

Mutta kirjallisuudesta piti minun kirjoittaa. Inkeri Sutinen on ilmiömäinen runonlausuja, tämän me kaikki hämeenkyröläiset varmaan tiedämmekin, mutta joka kerran hämmästelen hänen muistiaan ja kykyään tulkita erilaisia tekstejä. Myös Pekka Vallinheimo (kuvassa vasemmalla) hallitsee aiheensa ja Aleksis Kivi sai aivan toisenlaisen merkityksen Pekan kertomana ja lausumana sekä myös Valle Yritys (kuvassa oikealla), joka luki mm. otteita Seitsemästä veljeksestä, sekä lausui ja lauloi Kiven runoja mm. Kaukametsä:

Alas kalliolta lapsi riensi,
äitins luoksi riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
nähnyt olen taivaan maan.

”Mitä haastelet, mun pienoiseni,
mitä taivaan kaukamaast’?
Missä näit sä autuitten mailman?
Sano, kulta-omenain.”

Vuoren harjanteella kauan seisoin,
katsahdellen koilliseen,
siellä näin mä nummen sinertävän,
honkametsän kaukasen.

Puitten kärjill’ näin mä kunnaan kauniin,
armas päivä paistoi siell’,
ylös kunnaan kiirehelle juoksi
kultasannotettu tie.

Tämän näin ja sydämmeni riutui,
kyynel juoksi poskellein,
enkä ymmärtänyt miksi itkin,
mutta näinhän taivaan maan.

”Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl
taivaan korkee sali on,
siellä lamput, kultakruunut loistaa,
siell’ on istuin Jumalan.”

Ei, vaan siellä, missä ilmanrannall’
kaukametsä haamottaa,
siellä ompi onnellisten mailma,
siellä autuitten maa.

Aleksis Kivi (1899)

 

Kiven huikean tekstin jälkeen ei voi oikeastaan kirjoittaa enää yhtään mitään. Ja tästä runosta tulee mieleen tämän viikon Porvoon tapaus, lapseen kohdistunut silmitön väkivalta, joka on järkyttänyt varmasti kaikkia. Toivon äidille ja läheisille voimaa ja valoa.

Valoa myös meille kaikille, vuoden pimein kuukausi on meneillään ja on aika sytyttää kynttilät.

 

Teksti: Raija Westergård