8. huhti, 2018

Tähänkö ollaan tultu?

Tämän päivän (su.8.4) Aamulehdessä on koko aukeaman juttu kotihoidon ongelmista. Kyllä, nimenomaan ongelmista, koska esimerkiksi Tampereella ja muissakin isoissa kaupungeissa tilanne alkaa olla lähes kaoottinen: hoitajia ei ole tarpeeksi suhteessa hoidettavien asiakkaiden määrään, josta henkilöstövajeesta kasautuu ketjureaktion tavoin monia muita ongelmia mm. asiakkaan luona käytettävä aika (muutama minuutti/asiakas), välimatkat asiakkaalta toiselle, sairauspoissaolot, joiden paikkaajiksi ei löydy sijaista, joka taas johtaa siihen, että jo ennestäänkin kiireisten ja väsyneiden hoitajien kontolle annetaan vielä toinen työvuoro perään...

Miten tähän tilanteeseen on tultu ja miten ylipäätään ongelma on päästetty näin huonoksi? Varmasti työntekijöiden suunnasta on lähtenyt viestiä jo paljon aiemmin ja ongelmat ovat varmasti kuultu ja tiedostettu, mutta miksi asialle ei ole tehty mitään konkreettista? Itsellä tulee mieleen (soteateistina), että onko kenties hallintokoneistossa liikaa paneuduttu sotesopan hämmentämiseen ettei ole huomattu ns. metsää puilta? Näin asiaa selittää asiantuntija:

"Ikäihmisten kotihoidon ja omaishoidon kärkihanketta vetävä Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä toteaa, että ministeriö tiedostaa ongelmat toiminnanohjausjärjestelmässä. –Siinä on nyt jotain erikoista, että se herättää työntekijöissä niin kovasti kritiikkiä. Järjestelmillä oli tarkoitus varmistaa, että asiakkaiden luona voidaan olla se aika, joka hoitosuunnitelmassa on sovittu ja josta asiakas myös maksaa. Niissä on hänen mukaansa jotain vikaa, jos se estää järkevän työnteon.

Ministeriöllä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä asian kanssa. Vastuu on Karppasen mukaan kunnilla. –Järjestelmät ovat kuntien ja kuntayhtymien omia hankintoja, joita ostetaan yksityisiltä järjestelmän toimittajilta. Karppasen mukaan suurin ongelma kotihoidossa on heikkenevä huoltosuhde. Hoitajien määrä ei tulevaisuudessa kasva, vaikka iäkkäiden määrä lisääntyy. –Jatkossa on hyödynnettävä myös muita resursseja sosiaalisen vuorovaikutuksen toteuttamiseen, esimerkiksi järjestötoimijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Meidän on pakko kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia niihin tehtäviin, joissa ammattitaitoa tarvitaan. Kotihoidon kehittäminen on yksi hallituksen kärkihankkeista". (Al. 8.4 -18)

Niin, näitä selityksiä on kuultu ennenkin: kun jotain ikävää pääsee tapahtumaan kukaan ei yleensä ole ollut paikalla, ei muista mitään eikä varsinkaan ota mitään vastuuta mistään jne. Mistä näitä muistamattomia ja vastuuttomia päälliköitä oikein tulee? Tässä kohtaa tulee väkisinkin mieleen eräs sketsi takavuosilta, jossa näyttelija Heikki Kinnunen pistää parastaan. Kts. linkki sunnuntain ratoksi:

https://www.youtube.com/watch?v=T0vM4TfVn2M 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja

raija.westergard@hameenkyro.fi