21. huhti, 2018

Eriarvoinen vanhuus

- Köyhät vanhukset jäävät varakkaita useammin ilman riittävää apua. Vanhoilla ihmisillä on kaikilla samat oikeudet hyvään hoivaan, mutta avun saantiin vaikuttavat niin tulotaso kuin omaisten voimavaratkin. Näin uutisoi Yle vuonna 2014 ja ongelma ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin vanhuus erityisesti on jakautunut ja eriarvoisuuden kokemukset todellakin suuri ja oleellinen osa tätä päivää.

Helsingin Sanomat kirjoitti pari päivää sitten niinikään vanhusten eriarvoisuudesta. Toimittaja Päivi Repo kirjoittaa, että vanhus on kotihoidossa, koska se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi ja sitten häntä rangaistaan lähettämällä iso lasku. Tuntuu absurdilta, että pelkästään kotihoito palveluineen voi haukata ison osan ikäihmisen kuukausituloista, Repo jatkaa.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja uudistetaan, ministeriö kertoi tiistaina tällä viikolla. Todella mielenkiintoista on, miten ja mihin suuntaan niitä tarkastetaan. Villi veikkaukseni on ettei ainakaan alaspäin eli asiakasmaksut tuskin halpenevat.

On selvää, että ikäihmiset ovat keskenään varsin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä asuvat ja millaista hoitoa tarvitsevat. Heidän toivotaan asuvan omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään ja se ikäihmisiä miellyttää muuten, mutta määräänsä enempää ei kuitenkaan kukaan pärjää sairauksien ja pelkotilojen vuoksi. Tarvitaan siis rinnalle  ympärivuorokautista palveluasumista ja sitten saattaakin äkkiä tulla lasku toisensa jälkeen.

On paljon vanhuksia, jotka eivät hae lääkkeitään apteekista (vaikka lääkäri on niitä heille määrännyt), koska rahaa täytyy säästää ruokaan, vesilaskuun, sähkölaskuun, vakuutuksiin jne. - On aika ryhtyä puhumaan vanhusten eriarvoisuudesta, sanoo Tampereen yliopiston professori Marja Jylhä ja olen ehdottomasti samoilla linjoilla. 

Noin 1 prosentti suomalaisista eli 55 000 henkilöä kohtaa tämän päivän Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon kuluja, joita valtioneuvoston raportti kuvailee katastrofaaliseksi. Asiakasmaksut, lääkkeet ja matkat haukkaavat käytettävissä olevista varoista noin 40 prosenttia.

Niin, mihin katosi meidän pohjoismainen hyvinvointivaltiomme? Hautautuiko se vähitellen ja kenenkään huomaamatta uudistuksiin, hankkeisiin, komiteoihin, kokeiluihin, työryhmiin, asiantuntijaryhmiin.... Miettikäämme hetki tätä ja vuosikausia - jopa enemmän - pyörinyttä "sotesirkusta", josta valmista ei näytä tulevan koskaan.

 

Raija Westergård 

päivätoiminnan ohjaaja

raija.westergard@hameenkyro.fi