17. kesä, 2018

Ihmisiä suvessa ja kesän hiljainen taika

Tähän aikaan kesästä ja nimenomaan Hämeenkyrössä ei oikeastaan voi kirjoittaa muusta kuin Sillanpään suvesta ja suviyöstä. Mielestäni kukaan ei ole näistä kirjoittanut paremmin kuin nobelistimme, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä toki kuulee turuilla ja toreilla kulkiessa. No, jokaisella on tietysti mielimakunsa, mielimusiikkinsa ja mielikirjalijansa ja -runoilijansa, eikä siis makuasioista voi koskaan kiistellä.

Sillanpään Ihmiset suviyössä -teos vuodelta 1934 kertoo yhdestä heinäkuisesta viikonlopusta, jonka tapahtumat huipentuvat sunnuntai-iltaan ja -yöhön. Yhtä päähenkilöä ei ole – pääosassa on Suomen kesä ja luonto:

 ”Nämä matkaajat olivat sen tunteneet kautta kohoovan ikänsä, tämän rakkaan suomalaisen suviyön, eivätkä he sen vuoksi jääneet sitä ihailemaan. He elivät siinä, heidän silmäinsä katse ja loiste virisi heidän sitä itse harkitsematta samoihin sävyihin. He elivät tätä yötä – niinkuin he olivat monesti eläneet myös tammikuun kuutamoista pakkasyötä.”

"Kiuru ponnahtelee korkealle ja yhä korkeammalle ja laulaa sieltä lehvistöjen pienemmille sirommille visertäjille, miltä aamu laajemmalti näyttää.  Valon ja nousun hurmaamana se kohoo, kunnes kiihkotila saavuttaa korkeimman kohtansa ja äkisti laukeaa ja raukeaa ja äänetön lintu melkein putoaa maahan ja muuttuu laimeaväriseksi pellon kävelijäksi.  Aurinko paistaa".

”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee.”

Miten siis tuon voisi hienommin ja hienovireisemmin sanoa? Siis kesäyön tunnelman ja tuon ajan maaseudun ihmisten elonpiirin ja mitä siihen silloin kuuluikaan. Sillanpään tekstissä on jotain kätkettyä ja salaista, joka oikeastaan avautuu vasta usemman lukukokemuksen jälkeen. Itse luen Sillanpäätä juurikin kesäisin, kun on hiljaista ja seesteistä eikä näköpiirissä mitään, joka rikkoisi hiljaisuuden. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi