22. kesä, 2018

Aurinkofestarien tunnelmissa kohti kesää

Kirjoitin festaritunnelmia ja kiitokset jo toisaalle tällä kotisivulla, kts.yläpalkki "Kiitos festareista", en siis toista niitä enää tähän kohtaan -  mutta jatkan vähän yleisesti ja liitän tähän myös osia puheestani festareilla. Kuten aina, puhuin todennäköisesti enemmän ja eri asioita mitä paperille olin itselleni muistiksi pistänyt, mutta suunnilleen varmasti puhe meni kuten sen oli ajatellutkin. Kuvassa Viitalan Kirsi ja minä festaritunnelmissa "veretääs muute se myänteen pappan valssi..."

 

Aikataulutkin festareilla oli "joustavat", mutta se ei tunnelmaa tuntunut haittaavan, päin vastoin, hetkeen heittäytyminen, aito läsnäolo ja tilanteiden nopeat vaihtelut ovat juurikin se "liima", jolla tavoittaa hetken tunnelman kaikista parhaiten. Käsikirjoituksen mukaan ei välttämättä kannata aina mennä muutenkaan, elämä kyllä kannattelee joka tilanteessa kun osaa siihen uskoa, luottaa ja heittäytyä. 

"Hyvät ystävät, asiakkaat, festarivieraat, Aurinkorinteen vapaaehtoisväki ja muut paikallaolijat!

En aio puhua pitkään, mutta haluan käyttää puheenvuoron juurikin tähän keskikesän kohtaan, aikaan, jolloin päivä on korkeimmillaan, aurinko lähellä ja kesä vihreänä ympärillä. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi Aurinkorinteen toisille festareille. Hienoa, että olette tulleet runsaslukuisena, iloisena ja kesämielellä paikalle! Niin pitää ollakin, me kaikki, jotka soitamme jotain instrumenntia sen varsin hyvin tiedämme, rentous ja levollinen mieli on kaiken ydin.

 Ja haluan tietysti muistaa tänään teitä kaikkia Aurinkorinteen vapaaehtoisia, ryhmiä erilaisia toimijoita, hyväntekijöitä. Ilman teitä Aurinkorinteen Kulttuurielämä ei olisi sitä mitä se on tänään. Tai oikeastaan koko kulttuuriklubi on saanut muotonsa ja mielensä juuri teistä, sisällöstä, jonka te olette tuoneet ja tuotte edelleen, josta olen todellakin vaikuttunut ja kiitollinen. Siis haluan kiittää teitä kaikkia, soittajia, laulajia, tanssijoita, runon-ja tarinoiden kertojia, kädentaitajia, luennoitsijoita, kirjailijoita, jotain varmaan jää mainitsemattakin.

 Hyväntekeväisyydestä, vapaaehtoistoiminnasta, tai kuten runoilija Heli Laaksonen sanos firaabeli vaihtoehtone tekemine.. Siis en mielelläni käytä termiä vapaaehtoistyö, koska sana työ viittaa aina palkkatyöhön, jota siis vapaaehtoisuus ei todellakaan tarkoita. 

Hyväntekeväisyyttä on meidän kulttuurissamme ja monissa muissa kulttuureissa harjoitettu tuhansia vuosia. Siis vapaaehtoinen hyvän tekeminen lähimmäistä kohtaan ei todellakaan ole uusi asia: Kristillisessä maailmankatsomuksessa  Armon ja anteliaisuuden toteuttaminen nähdään jumalan sanan seuraamisena ja tämän takia niitä tulisi jakaa kaikille. Buddhalaisuudessa  elämäntapaan kuuluu myötätunnon osoittaminen kaikkia tuntevia olentoja kohtaan. Dalai Laman ajattelussa tämä näkyy buddhalaisessa traditiossa vahvimmin. Buddhalaisuudessa uskotaan karmaan, jossa hyvät teot tuovat ihmiselle siunauksia. Juutalaisuudessa lahjoittaminen on yhtä tärkeää, kuin kaikki muut Tooran käskyt yhdistettynä. Tämä ajattelutapa katsotaan alkaneen virallisesti Rooman valtakunnan ajoilta, mutta sen alkuperä on luonteenomaisesti tuttu juutalaisten keskuudessa jo paljon pidempään. Islamin uskonnossa  antamalla jotain hyväntekeväisyyteen voi puhdistaa itsensä materialistisista teoista. Näin ei myöskään koskaan hukata sitä kaikkein tärkeintä päämäärää, mikä on tietenkin jumalan palveleminen ja tämän toteuttaminen onnistuu myös palvelemalla muita ihmisiä ja tekemällä hyvää. Ja sitten on vielä kymmeniä ja taas kymmeniä lisää eri uskontoja, joiden ideologiaan sisältyy hyvän tekeminen eri muodoissaan.

Tietysti haluan tänään kiittää Aurinkorinteen kulttuuritoimijoiden ohella myös Aurinkorinteen asiakkaita, joilla on mittava rooli koko Aurinkorinteen ideassa. Ilman asiakkaita mikään täällä ei toimisi ja tuskin tulisi vapaaehtoisiakaan, jos ei olisi asiakkaita, ei kukaan viitsi kovin kauan soittaa tyhjille seinille. Oikea vuorovaikutus on aina kaksissuntaista, ja useinkin juuri ne kuulijoiden kommentit ovat esityksen suola, se on täällä koettu monta kertaa. Joskus on käynyt niinkin, että on soitettava nopeasti uusi biisi ennenkuin jutut vahvenee liikaa. Ja varmaan vuorovaikutus toimii tänäänkin, tottakai. Katsotaan mitä tapahtuu...

 Haluan ehdottomasti tässä kohtaa kiittää näiden festarien tukijoita, sponsoreita ja muita toimijoita. Kuten huomaatte, makkaraa on siellä jo tarjolla, mansikoita voi maistella ja myös kahvia ja pullaa. Meillä on täällä avustajia, jotka auttavat tarjoilussa ja itsekin voi sieltä mennä hakemaan mitä haluaa. Olkaa hyvät!

Haluan tähän loppuun lukea – siis en lausu – yhden runon, Ylistyslaulu elämälle, jonka on kirjoittanut Raili Malmberg. (Festareilla tässä kohtaa puhuin koko Hämeenkyröä järkyttäneestä kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta Järvenkylän uimarannalla sekä muistin muutamia meidän asiakkaita, jotka ovat poisnukkuneet viimeisimmän kuukauden aikana).

 

"Tänään, kun auringon kuumat ja häikäisevät hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon koko luomakunnan ja maailma räjähtänyt täyteen luomisen riemua, juuri tänään tahtoisin laulaa ylistyslaulun Sinulle, Elämä.

Tahtoisin laulaa lasinkirkkaan laulun, jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina, niin kuin mustarastaan huilu himmeässä kesäyössä.

Tahtoisin laulaa yksinkertaisen laulun, jonka jokainen sana olisi tosi ja aito, niin kuin koivuntuoksu ensimmäisen kevätsateen jälkeen.

Tahtoisin laulaa näin: rakastan sinua, Elämä, rakastan sinua silloin, kun sinä annat, kun ruhtinaslahjojesi runsaus ryöppyää ylitseni, kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden lämpö lankeavat osakseni, ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua silloinkin, kun sinä otat, kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi, kun kiellät jotain keskeistä, jotain, jota ilman on autiota elää, tai pakotat minut hyväksymään kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Sillä saaminen ja luopuminen, tuleminen ja lähteminen, alku ja loppu, kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä, ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, itkusta ja naurusta, ilosta ja tuskasta, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta, sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla täyttää sydämeni kiitollisuus:

olen saanut olla ihminen." (Raili Malmberg)

 

Tähän ei mitään lisättävää kuin että Hyvää Juhannusta kaikille teille hyvät lukijani! Ja hyvää kesälomaa, kellä sellainen on alkamassa!

 

Raija Westergård, päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi