22. heinä, 2018

Myllykolun taikaa

Sillanpää-oopperan ensi-ilta Myllykolussa. Taianomainen paikka ja -tunnelma jo itsessään, luonnon jumalattarien luoma amfiteatteri, miljöö vailla vertaistaan tässä ajassa. Ja kun siihen lisätään huikea Seppo Pohjolan sävellys, Panu Rajalan kirjoittama libretto,  karsimaattiset pääosien esittäjät (Helena Juntunen, Waltteri Torikka ja Sauli Tiilikainen), ohjaus (Marco Bjurström),  huikea, liikkuva, visuaalisesti hienosti suunniteltu ja toteutettu oopperakuoro, lavastukset (Osmo Rauhala), äänentoistot ym. sekä koko tuotantokoneisto: suuri joukko tekijöitä, vapaaehtoisia, lähipiirin toimijoita sekä tekniikan ja äänentoiston ammattilaisia. Ja millainen onkaan lopputulos? Siis kerrassaan mahtava, suuri, ainutlaatuinen, sanoin kuvaamaton! Moni yleisössä näytti olevan kanssani samaa mieltä: suosionosoituksista ei ollut tulla loppua, yleisö taputti ja vislasi seisaaltaan, aina vaan uudelleen... Teos on todellakin "rakkaudella tehty", kuten mm. taiteellinen johtaja Waltteri Torikka kirjoittaa esittelytiedotteessa.

Panu Rajalan libertto eli käsikirjoitus on mielestäni erinomainen, hän (Rajala) on osannut kiteyttää Sillanpään kielikuvat tiivistetysti unohtamatta nobelistin herkkää lyyrisyyttä, ihmisen ja luonnon mystistä vuoropuhelua: "Paisteinen päivä väsähtää, lähestyy onnellinen ehtoo. Aurinko on joutunut luoteeseen, kasvoillaan tyydytyksen kajo se katselee maanpintaa. Minä tiedän minne menen, menen sinne, hänen luokseen. Peltojen sarat, missä kylvetty siemen aina vartoo vapauttavaa sadetta. Koivikot tuossa, ne ikäänkuin varisevat kellanvihreää pyryä. Haapojen lehdet puhkeevat, niiden kesä on myöhäinen, mutta voimakas ja vahvantuoksuinen. Minä tiedän minne menen, menen sinne, hänen luokseen". (Panu Rajala, libretto s. 12)

Kuulin Myllykolun illassa monenlaisia keskusteluja, joku kysyi tuleeko ooppera taas ensi kesänä? Eipä taida tulla, juuri siksi ooppera kannattaakin kokea juuri nyt, tänä kesänä. Joku oli kovasti innostunut Myllykolusta juurikin konserttipaikkana ja mainitsi, että Myllykoluun sopisi esimerkiksi Tampereen sinfoniaorkesteri. Hieno idea, voisi olla jopa toteutettavissa, mutta tämä jääköön nähtäväksi ainakin tällä erää.

Pohdin, miten parhaiten voisin kuvailla oopperan tunnelmaa meidän Aurinkorinteen asiakkaille? Tietysti paras keino olisi viedä asiakkaat paikan päälle, koska Myllykolu pitää nimenomaan kokea henkilökohtaisesti, jokainen itse tykönään sielun ja hengen tasolla. Eri asia tietysti miten käytännössä asiakkaiden kuljetus sekä muu huolto/hoiva paikan päällä onnistuisi, mutta mahdotonta se ei olisi järjestää kuitenkaan. Olen toki kertonut asiakkaille tästä oopperasta ja moni on ollut kiinnostunut: mitä, ooppera Myllykolussa? Miten se on mahdollista? Niin, tässä taas nähtiin jälleen kerran, Hämeenkyrössä mikään ei ole mahdotonta, jos tahtoa ja halua riittää, ja sitähän riittää.

Oopperan lopussa yksi elämä (Sillanpää) katsoo taakseen, kuten varmasti me kaikki jossain kohtaa elomme ehtoossa. Miten sen voisi paremmin kuvailla: "Luon uudesti minkä jo kerran loin, suostun vanhuuteni arvon mukaiseen olomuotoon. Muistan kuinka elin, mitä ajattelin, mitä jo saavutinkin --- Ja jos pehmoisia puhelen, sekin sallittakoon minulle". (Panu Rajala, libretto s. 31)

 

"Elämä - se on pian sanottu, mutta kumminkin siinä on koko kysymys"

                                                                                         F. E. Sillanpää

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi