20. syys, 2018

Lääkkeet ja "lääkkeet"

Nykyään lähes vaivaan kuin vaivaan on kehitetty lääke. Ja jos ei ole, sellainen kehitetään äkkiä jossain päin maailman lääkefirmojen laboratorioita. Onhan kyseessä taloudellinen voitto ja voiton maksimointi, ihmisen hädällä ja hyväuskoisuudella kun on tehty rahaa maailman sivu. Itse muistan omasta lapsuudestani huijarin, joka kulki tuon ajan syrjäisellä maaseudulla "parantamassa" sairaita eläimiä. Konstit olivat sangen arveluttavia ja rohdot myös, mutta aina joku meni tämän "eläinlääkärin" ansaan. Rahat meni, mutta eläin sairasti edelleen, kunnes se jouduttiin myymään (jos ehdittiin) teurastamolle tai hautaamaan joutomaalle suulin taakse. 

Aurinkorinteellä keskustellaan silloin tällöin lääkkeistä, tottakai, onhan kyseessä iäkkäät ihmiset, joille usein on määrätty erilaisia lääkkeitä. Itsellänikin on lääkkeistä jonkinlainen kokemus, joten tiedän kyllä mistä on kyse. Professori - emerita - Sirkka-Liisa Kivelä on paljon puhunut julkisuudessa siitä, miten lääkkeitä määrätään aivan liikaa ja varsinkin iäkkäille ihmisille: "Vanhuksia hoidetaan liikaa psyykelääkkeillä ja heidät diagnostisoidaan esimerkiksi dementikoiksi väärin perustein. Tavallisilta lääkäreiltä puuttuu tyystin vanhustenhoidon erikoisosaaminen, sillä 1990-luvun lama lopetti sen koulutuksen. Eikä sitä ole palautettu. Sirkka-Liisa Kivelä vaatii nyt vanhusten hoitoon paitsi tiedon lisäämistä myös asennemuutosta ja konkreettisia toimia. Juuri perustetulle vanhusten etuja valvovalle järjestölle riittää töitä."

Kivelä jatkaa:”Tärkeintä on, että vanhusta kohdellaan ihmisenä, vaikka tämä olisi dementoitunut. Että hän saa tarvitsemaansa hoitoa ja voi elää läheistensä kanssa. Palvelutalo on hyvä ratkaisu, jos se on kodinomainen, tarjoaa vanhukselle yksityisyyttä, eivätkä omaiset ja ystävät tätä unohda.”

Kaikilla ei ole kuitenkaan omaisia – eikä aina ystäviäkään. Tässä auttaa ystäväpalvelu tai paikka, esimerkiksi kortteliklubi, jonne iäkäs haetaan. Jossa on musiikkia, ruokaa ja pelejä, askartelua, jumppaa, huumoria – ja muita ihmisiä. Yhteisöllisyys on tärkeää. Samoin muistelu, sillä sen avulla vanhus järjestää elettyä elämäänsä. Muistia voi herätellä vanhojen valo- ja elokuvien, työkalujen, kirjojen ja laulun asein. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella vanhusta, vaikka tämä satuilisi. ”Muistelu on yhtä tehokasta kuin lääkkeet”, Sirkka-Liisa Kivelä toteaa, mutta muistuttaa että myös nykytapahtumien seuraaminen ehkäisee syrjäytymistä. Ja toivoo, että Yle lukisi uutisensa hieman hitaammin, jotta myös hänen 95-vuotias isänsä ehtisi mukaan. 

Tuntuu kuin Sirkka-Liisa Kivelä edellä puhuisi juurikin meidän Aurinkorinteestä, sillä juuri nuo hänen mainitsemansa elementit ovat kaikki käytössä Aurinkorinteellä ja ne ovat myös voimavara monen ikäihmisen ja ikääntyvän arjessa. Vaikka lääkkeet ovatkin monelle välttämättömyys, niiden rinnalla pitää muistaa kaikki muu, joka tuottaa itselle iloa ja hyvää oloa, kuten Aurinkorinteen monet palvelut sekä kulttuuriohjelmisto kokonaisuudessaan. Ainakin asiakkaiden antama suora palaute on puhunut sen puolesta, että olemme oikealla tiellä matkalla kohti vielä parempaa...  

"Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on puhua taiteesta. Sen äärettömyys käy yhä valtavammaksi, se on ikuinen arvoitus." - Jean Sibelius 

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi