4. loka, 2018

Vanhustenviikko - ikäpolvista ja ihmisyydestä...

 

 

 

 

 

 

Ensi viikolla 10 - 14.10 vietetään valtakunnallista Vanhustenviikkoa ja meillä Aurinkorinteellä myös maanantaista perjantaihin, jolloin tarjoamme monipuolista ohjelmaa koko viikon. Vanhusneuvosto ja Rönsy Ry. ovat mukana menossa samoin kuin kirkko- ja kunnanvaltuuston edustajia, jotka on haastettu mukaan torstain 11.10  "Vie vanhus ulos" -kampanjaan. Päivä päättyy yhteiseen hartaushetkeen klo 13.15 Anu Mätäsniemen johdolla.

Keskiviikkona 10.10 - jolloin on myös Aleksis Kiven päivä - on Aurinkorinteen runouden päivä ja silloin julkaistaan postuumisti Rakel Vesan toinen runokirja Kohtaamisia. Tämä tilaisuus alkaa klo 12.30 ja paikalla silloin kirjan tuottaja/toimittaja Arja Viitasaari. Runon ystäviä mukana myös Inkeri Sutinen ja Airi Rönberg, jotka lausuvat lopuksi myös Aleksis Kiven runoja.

Perjantaina 12.10 klo 10 alkaen onkin sitten vanhustenviikon huipennus, jolloin on vanhusneuvoston ja Rönsy Ry.n tuottamaa ohjelmaa (vanhusneuvoston puheenjohtaja Jussi Niinenmaa esittäytyy ja kertoo mm. neuvoston toiminnasta, lisäksi tietovisailua ja Onnenpyörä, jossa on palkintoina suukkoja). Klo 12.30 ajankohtaisen puheenvuoron käyttää muutosagentti Anu Kallio I & O-hankkeesta. Lopuksi on +60 disco asianmukaisine "härpäkkeineen". Biisilista laadittu 1980-luvun discohiteistä.

Kirjailija Leena Krohn kirjoittaa mielenkiintoisesti Neljän polven treffit-kampanjan kummina. Tämäkin kampanja liittyy vanhustenviikon teemaan: "Maksamme velkamme edellisille sukupolville hoivaamalla uutta. Samalla ruokimme myös lasta sisimmässämme, sitä, mikä meissä on arinta ja haavoittuvaisinta, sitä itseä, joka on aina avoin, joka oppii, leikkii ja tutkii. Ilman yhteyttä pienokaiseen, myös omassa itsessämme, kadottaisimme uudistumisen kyvyn. Ilman yhteyttä nuoruuteen vanhuus kivettäisi tai mädättäisi meidät.

Ilman yhteyttä vanhuuteen emme ymmärtäisi kokemusta emmekä katoavaisuutta. Kukin vuorollaan. Aika vaihtaa sijamme. Jokainen on ollut ensimmäinen ja tulee olemaan viimeinen. Jokainen joutuu vuorollaan olemaan avuton lapsi ja voimaton vanhus. Ne, jotka elävät voimansa vuosia, joutuvat auttamaan sekä niitä, joilla ei vielä ole voimaa, että niitä, joilta se on jo kadonnut. Kuolema on vanhan viimeinen lahja uusille sukupolville. Hyvästellessämme hänet tervehdimme samalla tulevaa.

Vanhassa näemme tulevaisuutemme, katoavaisuuden. Lapsessa sen, mitä kerran olimme, mutta myös sen, mikä on katoamatonta."

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi