11. loka, 2018

"Tyhjällä torilla tunnen päivieni painon"

 

Tänään harmittelin kun en ehtinyt Hämeenkyrön kirjaston Lukupiiriin, jossa olisi ollut varsin mielenkiintoinen aihe. Nimittäin Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskolan (1934 - 2018) teos Vanhuus. Helpottava, huolestuttava, kiinnostava (Vastapaino 2016).

En siis ehtinyt Lukupiiriin, mutta Eskolan teos kuitenkin jäi pyörimään ajatuksiini ja tiesin, että minun täytyy kirjoittaa hänestä. Ja miksen kirjoittaisi juurikin vanhuudesta ja juuri nyt, Vanhustenviikolla?

En ole vielä lukenut ko. Eskolan teosta, mutta Eskolasta itsestään löytyy paljon kiinnostavaa tekstiä ja kiinnostava oli mieskin. Itse muistan hänet eräistä takavuosien telkkarin keskusteluohjelmista, joissa hän oli todella taitava sanankäyttäjä. Hän oli loistava sosiaalipsykologian uudistaja, opettaja, neuvonantaja oppilailleen sekä tietokirjailija, joka julkaisi elinaikanaan mittavan kokoelman pääasiassa omaan alaansa liittyviä teoksia.

ET-lehden haastattelussa noin pari vuotta sitten Eskola kehottaa: Poimi jokainen päivä ja anna vanhuuden roihuta! Samaan aikaan hän tarkkailee itseään, kipujaan, raihnaisuuttaan ja kapenevaa reviiriään. Ja kuitenkin samalla virkahtaa, että "tulipa tästä mielenkiintoinen vanhuus".

Moni vanhus tai vanheneva kantaa turhaa huolta ja häpeilee, kun muisti ei enää pelaa kuten ennen. Eskolalla on siihen hyvä neuvo: – Ihan turhaa! Maailma on niin täynnä tarpeetonta tietoa, että suuren osan siitä voi sivuuttaa ilman suurempaa vahinkoa. Tähän lisään, että tämä on aivan totta. Nykyään on todella liikaa informaatiomassaa liikkeellä joka tuutista ettei ihan joka tietoon ja "tietoon" voi mitenkään tarttua ajatuksen kanssa.

Eskola myöntää viihtyneensä ravintoloissa ja viinilasin ääressä paljonkin. – Elämäni ei ole ollut erityisen terveellistä, mutta katumaan en rupea. Jos jokin nykyinen vaivani on seurausta elämän nautinnoista, kyllä se on sitten ollut sen väärti. Jos jossain on vanhuuden viisautta, niin armollisuudessa omaa menneisyyttä kohtaan. – Joskus menen torille, kun myyjät ovat jo poistuneet, ja istahdan tukevalle toripöydälle. Paljon käytetty latinankielinen ilmaus carpe diem suomennetaan usein ’tartu hetkeen’. Sananmukaisesti se tarkoittaa kuitenkin ’poimi päivä’. (lähde: ET-lehti 15/2016).

–En halua jättää maan päälle mitään jälkiä. Vasta kun tunnen tuon katoavaisuuden, voin nähdä tämän maailman niin kuin virren alkusäe "Maa on niin kaunis". (Antti Eskola)

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi