18. loka, 2018

Köyhyyden kasvot

 Eilen keskiviikkona 17.10 oli Kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi. Suomessa päivää vietettiin Asunnottomien yö-tapahtuman merkeissä, joita tapahtumia järjestettiin ympäri maata. Partioaitta oli kerännyt kansalaiskeräysellä 10 000 takkia, joita jaettiin ko. päivänä asunnottomille kautta maan.

 ARA (Asumisen rahoitus ja kehittämisrahasto) julkaisi 5.3.2018 selvityksen viime vuoden asunnottomuustilanteesta Suomessa. Vuotuisessa selvityksessä kerätään asunnottomuustietoja kunnilta poikkileikaushetkeltä 15. marraskuuta. Asunnottomia oli 7112, joka on 331 vähemmän kuin vuonna 2016. Yksineläviä oli 6615 ja perheellisiä 497.  Asunnottomien kokonaismäärä on laskenut vuodesta 2012, ja pitkäaikaisasunnomuus on laskenut kymmenen vuoden ajan. Tämä on hieno saavutus ja kansainvälisesti poikkeuksellista.

Nuorten (alle 25-vuotiaiden) asunnottomien määrä kasvoi 186 henkilöllä. Heistä 100 oli Helsingissä ja 37 Turussa. Tämän vuoden kasvu on poikkeus useita vuosia jatkuneeseen laskevaan trendiin. Tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvien määrä kasvoi 73 henkilöllä. Asunnottomia perheitä oli 214, joka on 111 vähemmän kuin vuonna 2016.

Entä sitten köyhyys (ja asunnottomuus sekä muut köyhyydestä johtuvat ongelmat) maailmassa? Äärimmäisessä köyhyydessä elää edelleen yli 760 miljoonaa ihmistä. Maailmanpankin mukaan noin 10,7 prosenttia maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, alle 1,90 dollarin päiväbudjetilla. Nämä ovat käsittämättömiä lukuja, mutta totta.

Aurinkorinteen Teehuoneella keskustellaan päivittäin monista asioista ja tietenkin aina päivän aiheista. Myös köyhyydestä ja asunnottomuudesta keskusteltiin. Yksi asiakas kertoi, miten kerää tyhjiä muovipulloja tienposkesta ja palauttaa ne kauppaan ja kertoi saavansa osakseen joskus pitkiä katseita. Että joku kai ajattelee, että "onko tuokin niin köyhä, että täytyy kerätä pulloja". Kertoi ettei kerää pulloja köyhyyttään, vaan haluaa pitää kadun varret siistinä ja voi vaikka lahjoittaa pullorahat hyväntekeväisyyteen, jos niin haluaa.

Minusta on hieno piirre, että ihmiset ajattelevat ympäristöä, ihmisiä, yhteisöllistä hyvinvointia. Eikä todellakaan ajattele sitä, mitä muut tästä toiminnasta ajattelevat.

 

Yksi ihminen ei voi muuttaa koko 
maailmaa, mutta yksi ihminen voi 
muuttaa yhden ihmisen koko maailman. (Tuntematon)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi