15. marras, 2018

Kohtaamisia ajassa ja hetkessä

Tänään vietettiin Aurinkorinteellä Kohtaamispaikan avajaisia. Kyseessä oli Hämeenkyrön vapaaehtoiset Rönsy Ry.n järjestämä tilaisuus ja siis uuden, jatkossa kerran kuukaudessa avoinna olevan Kohtaamispaikan korkkaaminen. Avajaissanat lausui Rönsyn pj. Kaija Viitala, juhlapuheen piti projektipäällikkö Taina Niiranen Pirkanmaan liitosta, Kohtaamispaikan esittelyn Aino Fabrin Rönsystä, nauhan leikkauksen suoritti vt. sosiaalijohtaja Päivi Niemi ja maljapuheen kotihoidon päällikkö Sirpa Hiltunen.

Tilaisuus oli hieno ja lämminhenkinen, ja täytekakkukahvit kruunasi tilaisuuden. Vielä mainittava, että samassa tilaisuudessa monen paikan vapaaehtoinen Heikki Uusitalo antoi Aurinkorinteen käyttöön karaokelaitteiston, joka tuleekin tarpeeseen, koska meidän asiakaskunnassa on runsaasti musiikkinaisia ja -miehiä. Ja kaikkihan tiedämme, että laulu pidentää ikää ja tiivistää yhteisöllisyyttä. Kiitos Heikille tästä ja muustakin yhteistyöstä! 

Niin, eihän vapaaehtoisuus ja vapaaehtoiset ole mitenkään uusi asia Aurinkorinteen arjessa. Jo vuonna 2014 tulivat ensimmäiset kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat lähinnä kulttuurituokioiden esiintyjiksi. Sitten tuli kaksi muuta ja sen jälkeen pari vapaaehtoista joululaulujen säestäjiksi, sitten tuli vielä muita, ja vielä senkin jälkeen ja jne.... Tänään Kulttuuriklubin koko ohjelmisto pyörii pelkästään vapaaehtoisten voimin ja heitä on monta, todellakin noin 90 henkilöä ja  monilta kulttuurin aihealueilta! Kiitos teille kaikille tähänastisesta, matka jatkukoon...

Pohdin tänään, että oliko se silloin 2014 eräänlainen varaslähtö vapaaehtoisuuteen? Vaikka en tiennyt määränpäätä enkä tiedä sitä oikeastaan vieläkään? Ehkäpä nämä ajatukset tulivat mieleen kun luin tässä joku päivä Pauli Tapion kirjoittamaa runokirjaa. Tapio voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon viime vuonna runokokoelmallaan Varpuset ja aika, joka teos onkin todella mielenkiintoinen: "Kuvitelkaa äärimmäinen, törkeä varaslähtö. Kuvitelkaa juoksija, joka ei ponkaise vauhtiin vain ennen kuin lähtölaukaus annetaan. Hän lähtee jo ennen kuin muut kilpailijat ja yleisö ovat ehtineet stadionille. Hän lähtee ennen kuin lähtöviivaakaan on piirretty, tai maali­viivaa. Ennen kuin rata on vedetty, stadioni rakennettu. Hän juoksee jo ennen kuin kukaan on keksinyt, että juoksemisesta voi tehdä urheilulajin. Hän juoksee ennen kuin itsekään tietää juoksevansa. Mikä varaslähtö!

Tällaista on luova toiminta: lähtemistä varkain – ja myös palaamista varkain. Tuliaisten tuomista retkeltä, jolle muut eivät tienneet sinun lähteneenkään. Jolle et itsekään välttämättä tiennyt lähteneesi ennen kuin vasta puolimatkassa tai myöhemmin. Luova toiminta, tällä tavalla ymmärrettynä, ei noudata kaavoja vaan luo itse edellytykset omalle toteutumiselleen ja vastaanotolleen. Se rakentaa ympärilleen kulttuurin voidakseen peilata itseään siihen. Saadakseen kiintopisteen, jonka varassa voi toistua, muuntua, elää." (Tapio: essee Varaslähtö" 2017

Pauli Tapio kirjoittaa hienoa ajatuksenvirtaa elämän keskeneräisyydestä, siitä, miten olemme aina vaan matkalla, vaikka emme koskaan edes tienneet lähteneemme: "Jokaisen, joka tänne syntyy, on keksittävä pyörä uudelleen, opeteltava paistamaan kananmuna ja täytettävä päänsä vieraalla kielellä, jota hän vasta paljon myöhemmin, itselleen tuntemattomista historiallisista syistä johtuen, alkaa kutsua äidinkielekseen. Toisin sanoen: vaikka maailma on valmis, kukin meistä ainutkertaisen elämänsä eläjistä joutuu rakentamaan sen uudelleen, itseään varten, niin hyvin kuin osaa. Ja tämäkin on luovaa toimintaa." (Pauli Tapio: "Varpuset ja aika", Poesia 2017)

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi