22. marras, 2018

Ihmisen jalanjäljillä

Joskus pohdin, että millaiset jalanjäljet jäävät ihmisestä kun hän on mennyt, mennyt mihin tahansa, sen viimeisen virran yli, tai muuttanut pois paikkakunnalta, pois maasta, maanosasta? Muutamia vuosia sitten hankin omille tyttärilleni kaulakorut, jossa oli pienet hopeiset jalanjäljet ja takana teksti: "Kun kannoin sinua, meistä jäi vain yhdet jalanjäljet". Silloinkin pohdin noita pieniä jalanjälkiä ja sitä, miten nopeasti ne häviävät ja äkkiä tilalle tuleekin isommat jäljet.

Rakel Vesasta (edesmennyt noin vuosi sitten) jäi paljon jalanjälkiä hämeenkyröläiseen maisemaan. Soittamisen, säveltämisen ja tanhuohjaamisen ohella hän kirjoitti runoja, josta moni läheinenkään ei tiennyt ennen kuin ne julkaistiin: vuosi sitten (muutamia viikkoja ennen kuolemaansa) ensimmäinen Muistojen poluilla ja tänä syksynä toinen Kohtaamisia. Molemmat kirjat on tuottanut ja toimittanut Arja Viitasaari, Rakelin tuttava ja vapaaehtoinen avustaja Tupalassa Rakelin viimeisimmiltä elinvuosilta. Jos Rakel on tehnyt syvät jäljet paikkakunnan maisemaan, sitä on tehnyt myöskin Arja. Kiitokset hänelle Teneriffan lämpöön!

Huomionosoituksena Rakel Vesan värikästä elämäntyötä kohtaan, vietämme  muistojameja Aurinkorinteellä keskiviikkona 28.11 klo 12.30 alkaen. Tilaisuudessa luetaan Rakelin runoja, kuullaan hänen sävellyksiään ja tietysti tanssitaan. Mukana musisoimassa Rakelin poika Jouko Vesa, Pauli Koskela, Pekka Mäkelä ja solisti Mirja Poikkeus.

 

Niin, lupauduin sitten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Kyllä, aion tehdä oman näköiseni kampanjan ja katson mihin se riittää. Näin urheilijatkin sanovat suorituksistaan.  Minä olen aina ollut yhteiskunnallinen ihminen, kuten varmasti näistä kirjoituksistakin on tullut ilmi. Ja olen sitä myös työssäni sekä vapaa-ajalla. Vaikka yrittäisinkin kovasti kirjoittaa jotain muuta, aina lopussa huomaan taas kirjoittaneeni, ellen Sotesta, niin ainakin vanhusten hoivasta, syrjäytyneistä tai pääkaupunkiseudun leipäjonoista.

Havahduin yhteiskunnan epäkohtiin jo 1970-luvulla poliittisen laululiikkeen aikaan, ja silloin löysin itsestäni myös tinkimättömän maailmanparantajan. Ja vaikka se (maailma) ei minun ansiostani ehkä parantuisikaan, voin sitten eräänä päivänä "kalkkiviivoilla" todeta, että olen ainakin yrittänyt parhaani.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi