29. marras, 2018

Ilmastopakolaisuus ja autioituvien talojen maaseutu

Maaseudulla näkee paljon autiotaloja - sellaisia, joita toki joskus asutetaan kesäisin mökkinä, mutta talvet usein värjöttelevät pimeänä ja ikkunoissa jääkukkaset. Mutta on myös taloja, joissa ei ole asuttu vuosikymmeniin, ja näissä taloissa ikkunat saattaa olla rikki, osa katoista romahtanut ja jopa pihapuita kaatuneena kenenkään niihin koskaan kajoamatta. Miksi näin? Ja koko Suomi pitäisi pitää asuttuna? 

"Usein huonokuntoisten autiotalojen omistajina on perikuntia, jotka eivät halua myydä taloja mutta eivät myöskään laittaa rahaa niiden kunnostamiseen. Viranomaiset voivat lähinnä vain toivoa, että talojen omistajat heräisivät jossakin vaiheessa vaalimaan maaseudun kulttuurimaisemaa" Näin uutisoi YLEn uutiset parisen vuotta sitten.

Autiotalon omistajana saattaa olla perikunta, jonka jäsenillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tyhjäksi jääneelle talolle pitäisi tehdä. Kun taloa ei ole aikanaan tunnesiteiden tai muiden syiden takia myyty, on edessä usein ongelmia. Talon kunnossapitoon ei liikene perikunnan rahaa ja talo ränsistyy lopulta purkukuntoon. Sen jälkeen todetaan, että purkaminen tulee liian kalliiksi eikä siihenkään haluta ryhtyä. Talorötiskä jää rumentamaan maisemaa. Lopulta talosta tulee kuitenkin helposti omistajalleen rasite ja olisikin tärkeätä oivaltaa, että se mikä yhdelle on raskas taakka ja rasite, voi jollekin toiselle olla aarre. (YLE, 2017)

Maaseudulla jää asumattomaksi myös hyväkuntoisia taloja väestön ikääntymisen vuoksi, kun ei enää pystytä leikkaamaan nurmikkoa, kolaamaan lunta tai muutoin elämä on yksinäistä ja epävarmaa. Varsinkin syrjäseutujen talot, pienet maatilat menevät huonosti kaupaksi ja siksi talot usein jäävät autioiksi - kun "pilkkahinnalla" ei haluta luopua jopa vuosisataisista perintötiloista.  Tässä kohtaa mietin, olisiko ilmastopakolaisuus (ja maahanmuutto yleisesti) meidän maaseutumme pelastaja ja asuttaja tulevina vuosikymmeninä?

Nythän on niin, että kuivuus autioittaa maata ennennäkemätöntä vauhtia esimerkiksi päiväntasaajan alueilla. (kuva Etiopian kuivuuskaudelta v. 2015). Eli jos ilmastonmuutosta ei pystytä torjumaan tehokkaasti, ympäristötuhojen vuoksi kotinsa jättäviä ihmisiä voi pian olla kymmenien miljoonien sijaan satoja miljoonia. YK:n pakolaisjärjestön arvion mukaan vuosina 2008–2015 ympäristösyistä pakenevia oli jo yli 26 miljoonaa (MTV-uutiset 2017)

Ilmastonmuutoksen myötä yhä useammat maapallon kolkat muuttuvat asuinkelvottomiksi tulvien, kuivuuden tai kuumuuden takia. Myrskyt ja muut luonnonkatastrofit pyyhkivät altaan kyliä, kaupunkeja ja saarivaltioita. Sen sijaan Suomen ja muun Pohjois-Euroopan houkuttelevuus alueena kasvaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa sadot voivat olla entistä suurempia ja puut kasvaa vauhdikkaammin.

Vielä ilmastopakolaisuuteen ei ole Suomessa juuri varauduttu. Esimerkiksi Maahanmuuttovirastolla ei ole erillistä ohjeistusta ilmastopakolaisuuteen liittyvien oleskelulupahakemusten käsittelyyn – eikä sellaisia hakemuksia ei ole toistaiseksi vastaanotettukaan. Mutta todennäköisesti ilmastopakolaisuus on arkipäivää jo 10-15 vuoden kuluttua. Silloin meidän maaseutumme ja autioituneet talot voivat olla erittäin houkutteleva vaihtoehto maailman pakolaisvirroille - eikä silloin puhuta pienistä pakolaismääristä vaan mittasuhteet saattavat olla valtavia. 

Mitä voimme ihmisinä tehdä muuta kuin ottaa hädänalaiset ilmastopakolaiset vastaan. Me voisimme osoittaa heille asuinpaikaksi autioituvaa maaseutuamme, jota ei vielä ainakaan kuivuus vaivaa siinä mittakaavassa kuin Saharan reunoilla. Tulee muistaa, että  koska meillä syntyvyys on ollut nyt historiallisen alhaalla, ilmastopakolaisuus muuttaa nämäkin tilastot nousuun ennen pitkää.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta ennustan silti.

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurin korinne

raija.westergard@hameenkyro.fi