10. tammi, 2019

Arvokas näkyväksi

Aurinkorinteen ateriakokeilu on onnistunut tähän mennessä loistavasti. Palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista ja jatkossa käymmekin lounaalla terveyskeskuksen ruokalassa päivittäin klo 12. Itse olin sangen ennakkoluuloinen kokeilun onnistumisen suhteen, mutta nyt on myönnettävä, että olin väärässä. Kaikki on sujunut erittäin hyvin. Kiitos tk.n keittiön henkilökunnalle yhteistyöstä. Matka jatkuu.

Keskustelin tänään pitkään valokuvaamisesta ja kuvista yleisesti Jouko Hannun kanssa. Hän käy Aurinkorinteellä säännöllisesti vapaaehtoisena kulttuurin merkeissä ja viimeksi juurikin vanhojen kyröläisten kuvien aiheissa, joita kuvia hänelle on kertynyt melkoisesti erilaisten projektien oheistuotteina. Kuvaaminen on erittäin tärkeää kulttuurihistorian tallentamista ja keräämistä. Kuvien ja kuvaamisen arvo tietenkin ymmärretään vasta vuosikymmenien kuluttua, kun tämän ajan kuvat tavallaan "löydetään". Minun kuvaamiseni  tarkoitus on paitsi kulttuurin tallentaminen, mutta myös - kuten otsikko - tehdä Arvokas näkyväksi. 

Katri Äikiä kirjoittaa opinnäytetyössään Arvokas näkyväksi, voimauttava valokuva vapaaehtoistyössä (2016): "Jokaisella on oma historiansa ja omat kokemuksensa, jokaisen oma ainutkertaisuus on arvokas. Valokuva toimii mieli- ja muistikuvien herättäjänä. Valokuvan avulla voidaan auttaa oman elämän hyväksymisessä ja tuoda esiin omia voimavaroja. Lempeä katse itseään kohtaan parantaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa."

Aurinkorinteellä käy muitakin valokuvaamiselle vihkiytyneitä vapaaehtoisia, esimerkiksi Risto Pyry Majanen ja Erkki Jokinen. Kummankin työt ovat huikaisevia luonnon, ihmisen ja tarinan mestariteoksia, joiden äärellä aika pysähtyy.

Minä olen kuvaajana tavanomainen ja kuvaan pääasiassa tavallisen ihmisen arkea tavallisena arkipäivänä Aurinkorinteellä. Ainakin minusta itsestäni se tuntuu arvokkaalta ja tärkeältä työltä muun arvokkaan ja tärkeän työn ohella. Klikkaa auki yläosan palkki "Kuvalinkit ym".

”Jos malttaa kuunnella kuvaa, se kertoo omia tarinoitaan, jotka tietysti ovat katsojan tarinoita. Kuvan tunteet ovat katsojan tunteita. Kuva on mahdollisuus tarinaan, joka ei ole sanojen kaltainen, aikaa sitova tarina, vaan mielen tiloissa viipyilevä ajattomuus, menneen, nykyisyyden ja tulevankin mielikuvittelua, tässä ja nyt.” (Hietaharju, M. 2010. Kuuntele kuvaa, näkökulmia valokuvan tulkintaan).

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi