6. helmi, 2019

Kun elämä riisuu

Vanhustyössä tulee usein esiin ajatus siitä, miten elämä riisuu ihmistä vähitellen, kohta kohdalta. Sanonta on vanha, mutta soveltuu edelleen nykykielelle, tosin en tiedä, ymmärtääkö nuori polvi sanonnan koko merkityksen. Itse ajattelen niin, että elämä riisuu ihmistä juuri silloin kun on sen aika eli kun eteen tulee tarpeeksi kova paikka - ja kaikki muu vähemmän tärkeä jää sillä hetkellä sivuun merkityksettömänä, vähäisenä, arvottomana. Ja meillä kaikilla tuo aika tulee eteen jonain päivänä ennemmin tai myöhemmin. Eikä siihen voi oikeastaan varautua mitenkään etukäteen. Koskaan ei voi tietää, mistä kohtaa elämä aloittaa riisumisen.

Keskusteluissa Aurinkorinteen asiakkaiden kanssa usein sukelletaan varsin syviin vesiin. Siis Aurinkorinteen päivä ei suinkaan ole aina "rillumareitä", vaikka silläkin (huumorilla ja hauskanpidolla) on toki sijansa Aurinkorinteen arjessa. Tärkeä puheenaihe on tietysti aina eletty elämä ja merkitykselliset tapahtumat, ilon ja onnen ohella myös ne ikävät ja surullisetkin kohdat, joita elämä on antanut koettavaksi. Mutta niilläkin on ollut tarkoituksensa, kuten eräs asiakas kerran mainitsi.

Diakonia-julkaisussa oli noin vuosi sitten artikkeli sielunhoidosta vanhustyössä. Silloin ajattelin ohikiitävän hetken, että sielunhoito ja keskustelu voisi olla tärkeää kaikille, myös Aurinkorinteen asiakkaille. Ja tällä viikolla Anu-pappi (Aurinkorinteen oma pappi Anu Mätäsniemi) otti yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta Aurinkorinteen asiakkaille ja kaikille muillekin erityisesti sielunhoidollisiin keskusteluihin. Minusta tämä on hieno avaus ja sillä on varmasti sijansa kaikenikäisille tässä pirstaleisessa ja kiireen kyllästämässä nykymaailmassa. 

"Neljättä ikäänsä elävien ihmisten kanssa diakonian sielunhoidolliset syvyydet saavat omanlaisiaan sävyjä. Vanhan ihmisen sielunhoito on varsin vaativa laji. Kokemus elämästä on syvälle piirtynyt, ja sen sävyt ovat pitkän kehityksen tulos. Sielunhoitajan asettumista ja osaamista punnitaan, jos ihmisen maisemaa hallitsevat vahvasti luopuminen, tarkoituksettomuuden kokemus, kuoleman läheisyys. Samaan aikaan riippumattomuus, jaksaminen, terveys ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen ovat selkeästi uhattuina tai jo murtuneet. Palettiin saattaa kuulua vielä yksinäisyyttä, kaltoin kohtelua, köyhyyttä, muistisairautta, päihdeongelmaa, itsetuhoisuutta. Loputon lista. Jumalan läsnäolon etsiminen näissä maisemissa hiljentää ja riisuu helpoista sanoista." (www.diakoniaplus.fi)

Uusimmassa Aurinkorinteen uutiskirjeessä, joka lähtee jakoon perjantaiaamuna ja myöskin kotisivulla on Anu Mätäsniemen puhelinnumero, josta voi varata ajan sielunhoidolliseen keskusteluun joko Anun työhuoneessa Isopappilassa tai hänet voi kutsua kotiin käymään.  "Kun ihminen otetaan tosissaan, hänen kokemuksensa ihmisarvosta vahvistuu. Diakoninen kohtaaminen on viesti Jumalalta, joka pysyy vierellä." (www.diakoniaplus.fi)

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi