14. helmi, 2019

Ommeltu onni

Silmälasinsa särkenyt vanki pyytää elinkautisvankia auttamaan viikkokausia vireillä olleen ompelutyön viimeistelyssä. Pyyntö on häpeällinen, akkojen juttu, mutta toisaalta häntä sitoi lupaus auttaa ja vankilassa lupaukset on tapana pitää. Välttääkseen häpeän vanki päätti tehdä ompelutyön yöllä ettei kukaan näkisi. Käsityö hotkaisi ison pahan pojan valtoihinsa ja kun aurinko nousi, mies vaan ompeli.

Mutta tieto käsityön harrastajasta kuitenkin levisi ja lopulta uusi harrastus imaisi monet muutkin vangit pauloihinsa: - Ompelu sai minut rauhoittumaan, pysähtymään ja ajattelemaan. Ommellessa mieleen tulee kaikenlaisia pieniä asioita, jotka voivat yllättää, totesi muuan vanki ja jatkoi: ei edes päivittäisiä kyyneleitä!

Työn tutkijat ovat sanoneet, että aikaansaamisen kokemus on yksi tärkeimmistä työn mielekkyyden selittäjistä. Eikö juuri tuo kokemus olekin sävyttänyt vuosituhansia työtä tekevän ihmisen mieltä? Moni kokee, että juuri tätä kokemusta kaivattaisiin kiivaasti myös nykytyössä.
 
Aurinkorinteellä muutamat asiakkaat kutovat sukkaa ja aikaisemmin virkattiin, aina on kuitenkin käsityö saatavilla, jos/kun joku haluaa tehdä käsityötä. Tutkijat väittävät, että käsityön tekeminen liittyy onnellisuuteen. Itsekin uskon siihen, siis että ihminen tarvitsee käsityön tekemisen tuomaa tunnetta, itse en osaa määritellä, onko se onnellisuutta vai jotain muuta. Mutta, mihin käsityön tekijän onnellisuus perustuu? Eikö siihen, että käsillään tekevä voi omin silmin nähdä, mitä ja miten on tullut tehtyä! 
 
”Käsityön taidot ovat olennainen osa suomalaista elämänmuotoa – osa sen vahvinta ydintä. Aina näihin virtuaalitodellisuuden ja globalisaation aikoihin saakka olemme oppineet sinnittelemään käden taitojen avulla läpi vaikeiden aikojen, keksimään ratkaisuja materiaalien puutteeseen ja selviytymään oivaltavien ratkaisujen avulla. Käsityön taito on ollut ratkaisu moneen asiaan. Se nostaa esille sen hiljaisen tiedon, johon turvautuminen on merkinnyt joskus enemmänkin kuin korkea koulutus. se vaalii perinteitä, se pyrkii tuottamaan kauniita, kestäviä ja käyttökelpoisia tuotteita. Sillä on vahva psyykkinen ja sosiokulttuurinen merkitys. Se merkitsee perusosaamista, inhimillistä perustaitopääomaa.” (käsityötieteen professori emerita Pirkko Anttila)
 
 
Raija Westergård
päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne