28. helmi, 2019

Muinaiset mytologiat

Tänään vietetään Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää. Näin teimme myös Aurinkorinteellä. Jouko Hannu oli vieraana Kulttuuriklubilla aiheenaan Kalevalan kuvat ja tarinat ja mielenkiintoista tarinaa riitti jopa niin, että lopulta en ollut varma, elääkö Kalevalan henkilöt edelleen.  Siis meissä kaikissa suomalaisissa saattaa olla ainakin jossain määrin pala Kalevalaa eli kannamme sisällämme ripauksen tätä meidän huikeaa muinaisuutta,  jotain kesyttämätöntä ja aitoa "väinämöistä" tai "mielikkiä". Ainakin minä tunnen monia nykyhämeenkyröläisiä, joita voisi suoraan verrata joihinkin Kalevalan henkilöihin. Ja juuri tästä syystä Kalevala on varsin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. 

Olenkin ollut aina (niin kauan kun olen Hämeenkyrössä asunut) sitä mieltä, että juuri se oikea Kalevala on täytynyt olla täällä Hämeenkyrössä. Täällä on sukunimiä ja paikannimiä, jotka viittaavat selkeästi Kalevalan nimistöön, ja koski, Hämeen hälläpyörä sekä moni muu maisema, joka tuo mieleen juurikin Kalevalan tarinoiden mystiset tienoot. Tai sitten Kalevala on ollut kaikkialla ja ei missään eli muinaiset mytologiat ovatkin kiehtovia juuri syystä, että mielikuvituksen rajat voivat ylittyä reippaasti - eikä se haittaa ketään, pikemminkin päin vastoin.

Tänään Kalevalan päivänä pukeuduin  muutamiin pronssisiin Kalevalakoruihini, joita olen vuosikymmenien saatossa saanut lahjaksi syntymäpäivinä ym. Paremminkin korut sopivat juhlatilaisuuteen, mutta ehkäpä kerran vuodessa niitä voi käyttää töissäkin ko. päivää juhlistamaan. Kuitenkin Aurinkorinteen asiakkaille myös arjen juhla on aina juhlaa ja siksi erityispäivät almanakassa ovat aina muistamisen ja juhlistamisen arvoisia.

Myös kansallispuvut ja muinaispuvut kuuluvat Kalevalan päivään. Euran emännän puku (kuvassa) on mielenkiintoinen: puku on suomalainen muinaispuku ja puvun malli on saatu Euran Luistarissa sijaitsevasta muinaishaudasta löydetyn viikinkiaikaisen puvun jäännöksistä. Ne löydettiin vuonna 1969 niin kutsutun Euran emännän haudasta, joka on ajoitettu vuosille 1020–1050.

Euran emäntä oli noin 45-vuotiaana kuollut nainen, joka oli oman yhteisönsä mahtinainen ja arvostettu jäsen. Hänet haudattiin arvokkaassa juhlapuvussa, johon kuuluivat alus- ja päällysmekot sekä esiliina. Euran emännällä oli yllään myös runsaasti erilaisia koruja. Löytö oli aikoinaan mullistava, sillä tuolloinen mielikuva muinaispuvuista perustui nykyisiin kansallispukuihin, joiden mallit ovat vuosisatoja myöhemmältä ajalta. Ainoastaan kansallispukuihin liitetyt korut pohjautuvat esihistoriallisiin löytöihin. Euran puku on ainutlaatuinen myös muihin suomalaisiin muinaispukuihin verrattuna, koska kaikki sen elementit ovat peräisin samasta haudasta. Lisäksi se on värejä myöten pyritty tekemään mahdollisimman paljon alkuperäistä vastaavaksi. (Wikipedia 28.2.2019)

Niin on pitkät miun pihani,
kuin on pitkät pilven rannat,
niin on kaiat kaivotieni,
kun on kaiat kaaren rannat,
sinne oikein oveni,
kunne oikein otavat. 
(Mateli Kuivalattaren runo vuodelta 1838: SKVR VII2 2106)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi