20. syys, 2019

Elämän tarkoitusta etsimässä

Viime kirjoituksessani kerroin, että olemme saaneet runsaasti käsityölankoja lahjoituksina. Nyt langoille ja muille tarvikkeille saadaan hieno pyörille rakennettu ja eri tiloihin helposti liikuteltava Lankakioski, johon langat ja muut tarvikkeet voidaan järjestellä esimerkiksi värien mukaan ja kaikki on näkyvissä ja helposti valittavissa erilaisiin tarkoituksiin. Koko Sotekampuksemme monitoimimies Heikki Majamäki on ollut suureksi avuksi tässä projektissa, erikoismaininta ja kiitos kuuluu hänelle!

Tänään huomioni on kohdistunut uutisointiin häirinnästä, jota mm. muutamat taitoluistelijat ovat kertoneet joutuneensa kokemaan lähinnä valmentajien suunnasta. Aikaisemmin samaa kertoivat julkisuudessa naisnäyttelijät. Muitakin esimerkkejä voisin tässä kohtaa kertoa vaikka miten paljon ja eri osa-alueilta, mutta kiinnostavaa on itse ilmiö: toki kiusaamista, häirintää ja syrjintää on ollut aina kautta ihmiskunnan historian, mutta suhteellisen vähän siitä uskalletaan puhua ääneen. Ihmettelen muuten, miksi häirintää esiintyy niin paljon mm. työpaikoilla, vaikka Suomessa on olemassa laki joka sen kieltää: Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325

Onneksi edes jotkut kiusatut, häirityt ja syrjityt uskaltavat puhua avoimesti kohtaamistaan ongelmista. Puhuminen on tietysti kiusallista, koska helposti puhuja stigmatisoidaan eli leimataan yhteisössään, ei välttämättä hänen häiritsijöitään tai kiusaajiaan. Monissa kouluyhteisöissäkin ongelma ratkaistaan niin, että kiusattu oppilas joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaaja (tai kiusaajat, koska yksin kiusaaja on heikko ja tarvitsee siksi aina kaverin tai kavereita ympärilleen) saa jäädä.

Puhuminen ja julkisuus (Kiira Korpi Ylen uutisissa 19.9 -19) onkin kenties ainoa keino tässä kohtaa ratkaista ongelma, mutta miten itse juurisyy saataisiin ratkaistua sivistyneesti?  Miksi ylipäätään tällaista vielä tapahtuu nykypäivän sivistyneessä yhteiskunnassa? Vai olemmeko lopulta niin sivistyneitä kuin äkkiä voisi olettaa?

Mikä onkaan se kuuluisa sivistyksen mitta? Ylen artikkelissa kysytään samaa: - Suomessa sivistyksellä on vahvat perinteet ja se kuuluu kaikille. Tästä ovat parhaansa mukaan pyrkineet huolehtimaan koulut, kirjastot ja taidekasvatus. Erilaiset järjestöt, opistot ja harrastuspiirit ovat tarjonneet kansalaisille mahdollisuuden osallistua sivistysvaltion rakentamiseen. On olemassa yleissivistystä, kirjasivistystä ja sydämen sivistystä. Sivistys tarkoittaa oikeastaan näiden kaikkien summaa. Se on elämän mittaan kerättyä tietoa ja taitoa, joka on jalostunut avarakatseiseksi ymmärrykseksi ja elämänfilosofiaksi. Se on kykyä sijoittaa uusi tieto ja kokemukset historialliseen jatkumoon. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/02/oletko-sivistynyt-pitaisiko-olla

 

Tulevan viikon ohjelmasta Aurinkorinteellä on sanottava vielä sen verran, että pitkästä aikaa meillä on päivätanssit (perjantaina 27.9), jossa soittaa Pekka Mäkelä, Aurinkorinteen tanssiorkesteri solistinaan Mirja Poikkeus. Lisäksi viikkoon sisältyy luentoa jalkojen hyvinvoinnista, josta puhuu jalkahoitaja Päivi Nylander, Tapani Pertun musiikkia C-kasetilta soittaa Heikki Uusitalo, tietovisailua musiikin kera trubaduuri Heikki K-V.

Eli hieno viikko jälleen tulossa Aurinkorinteellä paitsi ohjelman puolesta sekä myös arjen hyvinvointityön, yhteisöllisyyden ja vierellä kulkemisen puolesta. Se on kuitenkin kaikista arvokkainta mitä voimme toinen toisillemme antaa ja osa perimmäistä ihmisyyttä meissä. Ihmisyyteen kuuluukin kysyä elämän tarkoitusta. Elämä on lahja ja tehtävä, mutta tarkoituksen etsimiseen on ryhdyttävä aina uudelleen.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi