10. loka, 2019

Syksyn maalarimestarit

 Syksy maalaa maisemaa nyt leveällä ja värikkäällä pensselillä. Juuri tänä syksynä onkin todella hieno ruska, jota on voimaannuttavaa katsella ja aistia ennen myöhäissyksyn värittömyyttä ja lunta - jos lunta saadaan ollenkaan tulevana talvena. Nimittäin jotkut sääprofeetat ennustavat leutoa talvea, mutta yleensä talvi aina kuitenkin yllättää jollain tavalla ja varsinkin autoilijat, viime talvena jopa 17 kertaa. 

Tätä kirjoittaessani on Aleksis Kiven päivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Yleensä meillä Aurinkorinteellä on ollut juuri 10.10 joku kirjallisuuteen liittyvä ohjelma, mutta sen sijaan tänään oli Hyvän äärellä-seminaari, joka kokosi runsaasti yleisöä paikalle kuuntelemaan onnellisuusprofessori Markku Ojasta, joka puhui meitä kaikkia kiinnostavasta aiheesta - onnellisuudesta. Ojanen puhui mm. pipanaonnesta ja pötköonnesta. Jokainen voi ottaa itse selvää, mitä ne oikein ovat ja mitä onni ylipäätään on?  

Toki Aurinkorinteellä voimme viettää kirjallisuustuokioita milloin tahansa päivästä riippumatta ja esimerkiksi maanantaina 14.10 saamme vieraaksi ikinuoret lausujat Inkeri Sutisen, Airi Rönnbergin ja Marjatta Talvitien otsikolla Tämän runon haluaisin kuulla, ja varmastikin saamme kuulla myös Aleksis Kiven tuotantoa silloin. 

Kirjallisuus on muuten hieno laji. Äsken kuuntelin puolella korvalla telkasta kirjailija Antti Tuurin haastattelua ja jälleen vakuutuin kirjoitetun sanan ihmeellisestä voimasta. Kiinnostavaa haastattelussa oli, että Tuuri on kiinnostunut myös antroposofiasta eli henkisyydestä Rudolf Steinerin oppien mukaan. Tiedämme, että on olemassa Steinerkouluja ja tässä kohtaa tuleekin mieleen, että miksei voisi koulujen ohella olla myös Steinerhoivakoteja? Mutta tämä tästä tällä erää, aika näyttää mihin suuntaan maailma kääntyy erityisesti vanhushoivassa. Ainakin aihe puhuttaa eri medioissa, mutta joskus kuulostaa siltä, että keskustelijat puhuvat kuin vieraalla kielellä eli "kirjoituspöytäkielellä", joka on hyvin kaukana arjen todellisista maailmoista.  

 

Tähän loppuun on siteerattava kappale Aleksis Kiven huikeaa runoutta, joka koskettaa läheltä myös omaa sydäntäni juuri nyt: --- Onpa kullan lysti olla, kultakehdoss' kellahdella, kuullella kehrääjälintuu. Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma. (Aleksis Kivi: Sydämeni laulu teoksesta Seitsemän veljestä v.1870)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi