18. joulu, 2019

Kuusimetsiä joutomaille

Joulukuusi ja kuusenhaku on monessa suomalaisessakin perheessä yksi tärkeimmistä joulun traditioista. Aurinkorinteellä on muisteltu asiakkaiden kanssa myös tätä monen muun jouluisen muiston ohella. Kuusen etsintä kotimetsästä saattoi alkaa jo edellisenä kesänä ja usein kävi niin ettei sitten joulun koittaessa juuri sitä kesällä katsottua kuusta enää löytynytkään. Paksu lumipeite oli kätkenyt suojaansa puunalun, josta saattoi kasvaa vähitellen iso kuusi - ellei sitten joku ollut ehtinyt jo viedä nimenomaan tätä kuusta jouluaan koristamaan.

Siinä missä ennen mentiin joulukuusta etsimään sahan ja kirveen kanssa, tänään "joulukuusimetsään" mennään alkukesästä ja istutusvälineiden kanssa. Nimittäin tänä jouluna kuusen voi ostaa juuripaakkuineen eli joulukuusia myydään monissa puutarhamyymälöissä ämpäriin istutettuina. Tällaista joulukuusta kannattaa joulun ajan vähäsen kastella ja joulun jälkeen - kompostiin silppuamisen tai polttamisen sijasta - viedä ulos esimerkiksi parvekkeelle tai terassille odottamaan kevättä, jolloin sen voi istuttaa maahan.

Ellei itsellä ole terassia isompaa maa-aluetta, kannattaa kysyä kunnasta sopivaa joutomaata, jonne kuusen voisi käydä kesän korvalla istuttamassa. Hienoa olisi pitää metsäammattilaisten ohjauksella istutustalkoot jonain tiettynä kevään päivänä. Jos näin toimitaan joka vuosi, ennen pitkää meillä Hämeenkyrössä on hienoja kuusimetsiä kasvamassa, jossa voi käydä retkillä ja käyskentelemässä muuten vaan. 

Koska Hämeenkyrö on "hinkukunta" eli Hämeenkyrö kuuluu kuntien Hinku-verkostoon, jonka tavoitteena on päästöjen vähentäminen 80 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, edellämainittu joulukuusista muotoutuva metsä sopisi hienosti kunnan imagoon tässäkin kohtaa. Kannattaa lukea myös Aamulehden juttu otsikolla "Hämeenkyrö aikoo korvata metsittämällä ohitustien alle jäävää puustoa": 

 https://www.aamulehti.fi/a/6971b1a4-0ad6-4d6e-b4fe-4c61526e7619

Eipä sitten muuta. Vielä en toivottele joulurauhaa (teen sen myöhemmin) vaan toivotan hyvää joulun odotusta edelleen. Toivokaamme lumen valoa tähän tiheään ja loppumattomalta tuntuvaan pimeyteen, joka toki on pohjoisen ilmastolle tyypillistä ja meille tuttua. Auringon valoa odotellessa sytytetään kynttilät ja valmistaudutaan vastaanottamaan joulu, sen monet salaisuudet ja ihmeet.

"Haluan säilyttää toivon, lapsellisen unelman ihmisestä, hänen katseestaan ja kosketuksestaan, sanomattomista sanoistaan. En suostu liukuhihnalle putkeen. Tahdon lentää huipulle, pudota pohjalle, eksyä ja löytää. Tahdon nähdä huikaisevan valon ja läpitunkemattoman pimeän". (Satu Hassi)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi