16. tammi, 2020

Kaikesta tärkeästä ja aikamme hulluudesta

Joku on kysynyt, että mistä saan aiheeni kirjoittamiseen. Vastaan, että se on aika helppoa, koska minä kaiketi olen synnynnäinen tarkkailija, seuraan ihmisiä, eläimiä, maailmaa, uutisia, kaikenmaailman humpuukiakin, jota tämä maailmansyrjä on täynnä. Osaan kuitenkin mielestäni suodattaa hyvin informaatiota enkä nielaise "pureksimatta" ihan mitä tahansa mitä tuuteista tulee. Periaatteenani siis kirjoittamisessa on, että kirjoitan kaikesta tärkeästä ja aikamme hulluudesta, näin tekee myöskin runoilija Heli Laaksonen kertoessaan uudesta runokirjastaan Aurinko. Porkkana. Vesi, WSOY 2019:

"Runoja kaikesta tärkeästä ja aikamme hulluudesta. On kulunu 8 monimutkast vuat erellisest, aikusil kirjotetust runokirjast - ja olen perhos-lintu-vaahteransiämen-miälel siit, et sain kumminki viäl aikkaseks yhren, kokonaise omankiälise runokokoelma." 

Aurinkorinne sai muuten hienosti palstatilaa tämän päivän Uutisoivassa. Risto Lehti osaa kertoa aurinkokunnan uutisia siinä missä joku muu kertoo "tavallisia" maan uutisia. Myös Heli Laaksonen on kiinnostunut taivaan kappaleista ja niiden ilmiöistä: "Jos mää oikke avaruusasioi muistan, ni aurinkovuas meil on käsil joka vuas, se on kiartoaik kevätpäiväntasauste välil. Sian vuas on kiinalaiste miälest kans, ja he tykkävä, et sika tua onne. Kummose onne sika taik aurink mahta mul antta…?

Heli Laaksosen tekstit ovat parhaimmillaan äänikirjoina hänen itsensä lukemina. Kirjoitettuna Laitilan (Helin kielellä laitla) murre ei pääse oikeuksiinsa ja on hieman vaikealukuista jopa minulle, vaikka jonkun verran länsimurteita osaan tulkita. Äänikirjat muuten ovat aika äkkiä "valloittaneet" lukijakuntaa (vai pitäisikö kirjoittaa kuulijakunta), mutta maksuttomia ainakaan netistä ladattavat äänikirjat eivät ole toisin kuin perinteiset kirjat kirjastoissa, vaikka toki kirjastoista voi lainata myös äänikirjoja. Voisin tässä vielä kirjoittaa lukutaidon näivettymisestä, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan.

Heli Laaksonen myöskin maalaa kirjoittamisensa ohella ja oma näyttelykin on hänellä jo ollut: "Näyttelyn nimi o Ilma luppa - siis ilman lupaa. Siäl o akryyllimaalauksi millo mimmosillekki pinnoil, installaatioi ja ready made -tairet - ton viimese mää oppisin meijä intendentilt, se kuulosta hianolt, mut tarkotta esimerkiks ojankaivuulappioitte maalaamist madonnan muatoseks" (www.hulimaa.fi)

Taiteesta tulikin mieleeni, että Aurinkorinteellä on menossa yksi käsityötaiteeseen liittyvä projekti ja lähiviikkoina alkaa yhteisöllinen valokuvaprojekti, näistäkin jutuista kerron lisää myöhemmin. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi