23. tammi, 2020

Igikai - ihmisen voima, elämä ja merkitys

 Siis että mikä Igikai? Vai tarkoitanko vaan Kylläkai tai Miksei? Tai kiikoislaisittain Kuijja kuistekki (suom. miten milloinkin) eli on vastaus kysymykseen: mitä sinulle kuuluu? No, jos minulta kysytään, niin todellakin kuijja kuistekki eli ihan hyvää minulle kuuluu ja varsinkin taas kun istun alas kirjoittamaan tänään juuri sinulle, hyvä lukijani!  Kirjoittamisen myötä elämäni saa joka kerran uuden merkityksen, voiman - igikain. Kerron tästä japanilaisesta termistä tämän kirjoitukseni lopuksi, mutta ensin vähän muuta:

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä kirjoittaa Suoraa puhetta-blogia, jota usein tulee seurattua. Uusikylä tunnetaan luovuutta, lahjakkuutta ja älykkyyttä tutkineena tutkijana ja viimeisimässä kirjoituksessaan otsikolla Taide ruokkii ihmisyyttä paneutuu elämän monimuotoisiin  merkityksiin oppimisen näkökulmasta. Vaikka Uusikylä käsittelee kirjoituksissaan usein lapsen ja nuoren lahjakkuutta ja älyllistä oppimista, sama lähestymistapa sopii myös aikuisiin, ikääntyviin ja vanhuksiin, jotka hekin oppivat edelleen. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella uutta:

”Ihmissydän on kanteleen kaltainen. Siellä on viritetty eri tunteet sointuviksi kieliksi, joita Elämä soittelee. Kokemukset muodostuvat sydämessä taruiksi, jotka yksinäisinä hetkinä alkavat soida ja herättävät tuhansia kuvia mielikuvituksen maailmassa. Näitä säveliä tulisi ottaa talteen ja muodostaa pysyviksi. Taiteen tehtävä onkin näiden sävelien kokoaminen.” (Kuvataiteilija Einari Frisk (Uusikylä) vuonna 1913).

Uusikylä jatkaa, että taito- ja taideaineet luokitellaan helposti turhaksi puuhasteluksi, joka estää tehokasta opiskelua. Onpa jopa vaadittu, että ne poistettaisiin opetussuunnitelmista koulun tehokkuuden lisäämiseksi. Millainen olisi maailma ilman musiikkia, kuvia, veistoksia, käsityötuotteita, tanssia tai teatteria! Eivät taide- ja taitoaineet ole tärkeiden aineiden vaihtoehtoja, niiden harrastaminen kuuluu elämään ja tekee meistä sivistyneitä ihmisiä -tietenkin yhdistyneinä historian ja muiden ”reaaliaineiden” opiskeluun.(Kari Uusikylä 18.1.2020)

Minusta tuossa viimeisessä lauseessa kiteytyy kaikista oleellisin eli että taide ja taiteen harrastaminen tekee meistä sivistyneitä ihmisiä... Miten sen osaisikaan paremmin sanoa ja kuten sanottu, taiteen harrastaminen ei kysy ikää vaan kaikissa ikäluokissa taide löytää aina aikansa, sijansa, voimansa ja elämän perimmäisen tarkoituksen ja merkityksen.

Niin, piti vielä avata tuo otsikon Igikai. Tokiolainen aivotutkija ja tietokirjailija Ken Mogi kirjoittaa Löydä oma ikigai- teoksestaan näin: "Yksi tärkeä asia, joka ikigaista tulee tietää ja muistaa on se, että sinulla voi olla ikigai ilman, että siitä seuraa konkreettista hyötyä tai saavutuksia. Voit löytää oman ikigaisi asiasta, jossa kukaan muu ei näe arvoa. Jossain vaiheessa oman intohimon seuraaminen voi toki alkaa kantaa myös ulkoista hedelmää, mutta se ei ole oleellista. Mitä tekisit ja teet silloinkin, vaikket hyötyisi siitä mitenkään? Tätä kysymystä pohtiessa alkaa lähestyä omaa ikigaitaan."

Niinpä, mitä tähän voisi enää lisätä? Paitsi, että jokainen meistä voi todellakin etsiä ja löytää - ellei  tuo japanilainen Igikai oikein nappaa -  ihan tavallisen suomalaisen inhimillisyyden, elämänvoiman ja merkityksen arjen ja pyhän vuorovaikutuksessa. Samaan tapaan kuin tänään Aurinkorinteen hartaustuokiossa Anu-pappi puhui mm. viidestä leivästä ja kahdesta kalasta, jonka tarinan hän hienosti sovitti tavalliseen arkeen. Eli kaikki, mitä annamme hyvästä sydämestämme lähimmäisen hyväksi ja auttamiseksi, palautuu aina takaisin - ennemmin tai myöhemmin - moninkertaisena ja entistäkin runsaampana.   

   

 Ikigai löytyy pienten asioiden maailmasta. Aamun ilma, kahvikupillinen, auringonsäde, mustekalan lihan hierominen ja Amerikan presidentin kehut ovat samalla viivalla. Vain ne, jotka tunnistavat koko tämän kirjon runsauden, voivat todella arvostaa ja nauttia siitä. - Ken Mogi

 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, päiväkeskus Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi