5. maalis, 2020

Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää

Viime aikoina on ollut eri julkaisussa artikkeleita, että monet haluavat asua maaseudulla kaupungin tai taajaman sijasta. Vaikka kaupungistuminen on meillä Suomessakin jatkunut tasaiseen tahtiin jo ainakin 40 vuotta, osa lähtijöistä vähitellen alkaakin katsella taakseen, vanhaan ja perinteiseen maalaismaisemaan.

Tästä ajatuksesta tulikin mieleeni eräs hieno museo Harjavallassa eli Emil Cedercreutzin  perustama ja vuosina vuosina 1916 - 1942 keräämä  satakuntalaista talonpoikaisesineistöä sisältävä Maahengen temppeli. Cedercreutzin omien sanojen mukaan sen tuli olla: ”..maanviljelyksen virren alkusoitto, ylistyslaulu maan, auringon ja ihmisen yhteistyölle”.

Maanviljelyyn liittyvän esineistön ohella Cedercreutzin keräämä noin 70 ryijyn kokoelma on sinällään merkittävä. Hän alkoi kerätä ryijyjä jo ennen kuin niitä alettiin arvostaa tekstiilitaiteena. Tieteellisen mielenkiinnon kohteiksi ryijyt tulivat vasta 1914 ja varsinainen ryijyharrastus virisi Hörhammerin Gallerian ryijynäyttelystä 1918. Varhaisimmat tiedot Cedercreutzin ryijyharrastuksesta ovat jo vuodelta 1904: 

”Ihmeellisintä oli, että aloitin sisustuksen ryijyistä. Silloin (1905) oli tuskin ainoatakaan yksityishenkilöä, joka olisi niitä koonnut, ja noista ”vanhoista rääsyistä”, joita pyöräni ohjaustangolla kuljetin kotiin pyyntimatkoiltani tehtiin paljon pilaa. Niiden hinnat vaihtelivat kymmenestä kolmeenkymmentä markkaa. Paikkasin ja parsin ahkerasti ryijyjäni, neuloin uutta nukkaa, haalistin ja värjäsin lankoja saadakseni värisävyt sopimaan iän haalistamiin kohtiin ja vihdoin sain kokoelmani valmiiksi, noin kuusikymmentä kappaletta, jotka myöhemmin ovat olleet näyttelyissä ja herättäneet asiantuntijoitten huomiota. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin heräsi mielenkiinto vanhaan tekstiilitaiteeseen kansallismuseon ja yksityisten taidekauppiaitten antaessa virikkeen. Niihin aikoihin oli kyllä jo olemassa kansallismuseon edeltäjä ”ylioppilaiden kansatieteellinen museo”, joka sijaitsi eräässä puutalossa Kasarminkadun varrella, mutta sen ryijykokoelma oli silloin niukka. Minun kerääjäintoani oli ehkä siis omiaan nostamaan epämääräinen tietous, että olin tuntematon esitaistelija tällä alalla”. (Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.)

Aurinkorinteen Taidetunnelissa on jatkuva pienimuotoinen tekstiilitaiteen näyttely ja mm. ryijy (kuvassa osa ryijystä), joka on tekstiilitaiteilija Kirsti Ilvessalon (1920-2019) vuonna 1947 suunnittelema työ Metsässä palaa ja jota Aurinkorinteen asiakkaat ihailevat päivittäin. Monet pysähtyvät ryijyn äärelle ja muistan aina kertoa, miten kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta työstä on kysymys. Niin, markkinahinta on eri juttu, erään verkkokaupan mukaan Metsässä palaa - ryijyn hinta on tällä hetkellä 30-50 euroa.

Pohdin nyt, että samaan tapaan kuin 115 vuotta sitten Harjavallassa, myös tänä päivänä ryijyt ja muu tekstiilitaide ei ole kovin muodikasta eikä arvostettua. Aurinkorinteellä on kuitenkin - epämuodikkuudesta huolimatta - käsityötaidetta esillä nyt ja myös jatkossa. Ihmisen tekemä taide ja käden taidot kun ovat erittäin tärkeitä myös tässä ajassa, jolle taiteelle on annettava sen ansaitsema tila ja paikka, jossa tulee nähdyksi, koetuksi ja ymmärretyksi.

  "Tulin tienhaaraan metsässä ja minä valitsin vähemmän kuljetun tien, ja se on muuttanut kaiken." - Robert Frost

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi