26. maalis, 2020

Elämää pandemian jälkeen

Viimeviikkojen ja -päivien uutisvirrassa ei voi kuin pysähtyä pohtimaan sitä maailman aikaa joskus tulevaisuudessa, kun tämä pandemia on ohi. Mutta milloin se on ohi? Nyt puhutaan muutamista kuukausista ja syksystä, jolloin pahin saattaa olla ohi. Siis saattaa olla ohi? Ja tuleeko vielä tämän viruksen jälkeen joku toinen virus, joka  sekin edelleen kaataa ihmisiä tautivuoteisiin? 

Nyt tietysti pitää keskittyä "tulipalon sammuttamiseen" eli kaikkien kansalaisten tulee tehdä voitavansa taudin leviämisen hillitsemiseksi. Mutta väkisin tulee pohtineeksi myös tulevia aikoja pandemian jälkeen. Itse olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että maailma joka tapauksessa muuttuu melkoisesti tämän tautiajanjakson jälkeen. Myös Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii tätä Ykkösaamun kolumnissaan parisen viikkoa sitten otsikolla Maailma ei ole entisensä koronan jälkeen. Kolumnin voit kuunnella täältä: https://areena.yle.fi/1-50464277

Luin tässä joku päivä rutosta, joka riehui Suomessa vuosina 1710-1711. Artikkeli ei ollut todellakaan mieltä ylentävää tekstiä juuri näinä aikoina, mutta luin silti. Tuolloin ihmisiä menehtyi hirvittäviä määriä, mitään lääkitystä ei ollut ja tauti iski nopeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuitenkin rutosta selvittiin, tauti ei pystynyt kaikkiin ollenkaan ja jotkut sairastuivat vain lievästi.

Mekin selviämme tästä pandemiasta, mutta nöyräksi vetää ja pistää ajattelemaan kaiken katoavaisuutta. Silti ei pidä antaa periksi vaan pitää pystyä toimimaan järkevästi, auttamaan hädänalaisia ja suojelemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lähimmäisiämme. Meidän on nyt mentävä tästä läpi yhdessä ja kuljettava ehkäpä pitkä ja uuvuttava matka, koska pandemian yli tai ympäri ei kuitenkaan pääse. Mutta me selviämme!  

"Pisara pisaralta jokikin syntyy - askel askelelta pitkäkin matka taittuu." - Marokkolainen viisaus

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi