9. huhti, 2020

Kurjet saapuvat

Tästä koko ihmiskuntaa vavisuttavasta kylmästä koronakeväästä huolimatta kurjet saapuvat, ja varmasti lähiviikkoina kaikki muutkin muuttolintumme. Odotettavissa siis huikeita esityksiä luonnon monimuotoisilla estraadeilla, joita esityksiä ei edes korona pysty sulkemaan tai peruuttamaan.

Seuraan jokaisena keväänä ikkunasta kurkipariskuntaa tuossa lähipellolla. Seuraan, miten ne liikkuvat, kurottavat kaulojaan, levittelevät ja räpyttelevät siipiään - ja miten ne seuraavat minua liikkuessani kotipihassa. Paitsi että seuraan näitä hienoja lintuja, minä myöskin puhun heille. Ehkä joku teistä alkoi "kirjoittamaan minulle hullunpapereita" tästä(kin) syystä, mutta silti minä tykkään puhua linnuille ja muillekin eläimille. Ja väitän myös, että eläimet - ja varsinkin linnut - vastaavat minulle omalla tavallaan, kuten nämä kotipiirini kurjet. Niin, kurkien lauluääni ei ole kaunein mahdollinen luomakunnan linnuista, mutta se on kuitenkin kevään laulua, ja aina yhtä ihmeellinen.

Huomenna on pitkäperjantai, jota varsinkin nyt vietetään hiljaisesti, kuten on vietetty koko viikkoa ja varmasti myöskin tulevia pääsiäisen juhlapäiviä. Nyt - poikkeusaikana - todellakin ihmisillä on aikaa ja aihetta oman itsen tutkiskeluun, mietiskelyyn ja lepoon. Levon merkitystä on muuten mielestäni nykyaikana aliarvioitu. Lepoon ei muka ole koskaan aikaa, ei ole ollut koko ihmiskunnalla, kaikilla on ollut vaan kiire, kiire, kiire, pitää ehtiä tuonne ja tänne, pitää vielä tehdä tämä tai tuo asia valmiiksi...  Kunnes tuli tämä kevät, koronakevät, joka äkkiä pysäytti lähes kaiken ja aika sai aivan uuden merkityksen. Moni asia tulee muuttumaan pysyvästi. Tästäkö alkaa ihmiskunnan uusi luomiskertomus? Vuosi 0?

Vielä palaan kurkiin, kurkipariskuntaan, joka tälläkin hetkellä käyskentelee tuossa lähipellolla. Heille jokainen uusi kevät on uusi alku, pohjoisen seudun kesänmittainen luomiskertomus, joka päättyy syksyn auramuodostelmaan ja muuttomatkaan. Siinä koko elämän kiertokulku pienoiskoossa, josta ihminenkin voi oppia jotain.

Menneitten aikojen tulkki Kauko Käyhkö laulaa vuonna 1968 koskettavasti keväästä ja kurjista    https://youtu.be/WYsBVPtJcGg. Minusta esitys on hieno, iso orkesteri taustalla, mahtava saksofonisoundi ja koskettavat sanat:   

"Tämänkin kevään elämä mulle annoit,
silmäni uuden huomisen nähdä saa.
Sinulle elämä lahjasta kiitoksen annan,
kiitoksen keväästä jonka taas kokea saan" (Kurjet saapuvat)

 Näillä samoilla sanoilla haluan toivottaa teille kaikille toivoa, voimaa, valoa sekä rentouttavaa pääsiäisen aikaa! Vaikka nyt tämä kevät  on raskas  monin eri tavoin, me kuitenkin selviämme tästä. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi