30. huhti, 2020

Toivon horisontti

Tänään on vapun aatto, jota tänä vuonna vietetään toisella tapaa kuin ennen. Tämä erilaisten aikojen vappu varmasti jää mieleen, kuten koko koronakevät monine sulkeutumisineen.

Tulevan vapun viettoon on viritetty toki erilaisia etätapoja, ja mitä uutisointia olen kuunnellut, kuitenkin monet viettävät kevään juhlaa pääasiassa kotona. Niin minäkin. 

Mutta minun ei oikeastaan pitänyt kirjoittaa vapusta vaan toivosta. Nimittäin Helsingin Sanomissa on julkaistu nyt kevään aikana juttusarjaa Maailma koronan jälkeen, jossa HS kysyy mm. filosofeilta, sosiaaliantropologeilta, politiikan tutkijoilta, että mikä maailmassa muuttuu koronan jälkeen. Tänään luin posthumaani professori Rosi Braidottin ajatuksia siitä, miten yhteiskunnassa pitää "mitä minä sanoin"-asenteen sijaan toivoa horisontin luomista - ihminen voi pelastua luopumalla ihmiskeskeisyydestä:

"Nyt ei ole suurten teorioiden aika. Nyt tarvitaan käytännöllistä tiekartaa, joka luo toivoa ja auttaa ihmisiä eteenpäin kohti koronaviruksen jälkeistä aikaa". Braidotti pelkää, että virus on seuranamme vielä pitkään. "Sars-rokotetta ei ole saatu vieläkään. On varsin optimistista olettaa, että koronavirus katoaisi lähivuosina rokotteen avulla. Sen kanssa pitänee oppia elämään".

Braidottin mielestä eliitin "ei koske meitä"-ajattelu ei voi toimia. Se nähtiin, kun virus iski Kiinan jälkeen rajuimmin varsin vauraisiin alueisiin, kuten Pohjois-Italiaan ja New Yorkiin: "Miten Euroopan linnoitus voisi olla välittämättä köyhistä ja rajoillemme pyrkivistä pakolaisista? Jos he sairastuvat, me olemme seuraavia. Jos he kuolevat, me olemme seuraavia."

Braidottin mukaan koronataistelua käydään myös ihmismielistä - siitä, mitä aivoissamme juuri nyt tapahtuu. "Ehkä tämä on se hetki, jolloin epidemioiden tutkimus voi laajentaa tajuntaamme ja tuoda esiin solidaarisuutta masennuksen, mielenterveysongelmien ja luovuttamisen sijasta". Posthumaanissa ajattelussa ymmärrämme myös, että pandemia ei tapahdu vain maanantaina eikä ilmastokriisi vain tiistaina, Braidotti lisää. 

Näihin ajatuksiin ei ole minulla itselläni mitään lisättävää. Nyt kun vähitellen aloitetaan purkamaan rajoituksia, itsekin toki toivon, että tämä hirveä korona-aika kuitenkin opetti meitä (tai vielä ei ole aika puhua koronasta menneessä aikamuodossa, ymmärtääkseni koronahuippua ei ole vielä edes Suomessa saavutettu), koko ihmiskuntaa ajattelemaan ja asettamaan asioita eri tavoin ja erilaisiin tärkeysjärjestyksiin. Yhdyn lopuksi Braidottin ajatukseen tulevasta ajasta:

"Me voimme tehdä maailman, jossa erilaisuuden hyväksyminen ilman, että erilaisuus koetaan uhaksi, on keskeinen arvo". 

Näillä sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni aurinkoista vappua!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi