21. touko, 2020

Päivien kimallus

Tässä poikkeuksellisessa koronakeväässä on edetty vaiheeseen, jolloin sääntöjä ollaan höllentämässä myös yli 70-vuotiaiden osalta. Minulta, asiakkaiden mukaan "Aurinkorinteen emännältä", onkin moni kysynyt, että milloinkas se Aurinkorinne avautuu ja koska sinne taas voi tulla? Jälleen minun on sanottava etten tiedä tarkkoja päivämääriä, mutta todennäköisesti - kun kesä kääntyy syksyyn - moni asia on toisin ja Aurinkorinnekin taas avautuu. Mutta varmasti siitä, avautumisesta ilmoitetaan yleisesti ja kaikille asianosaisille heti, kun avautumispäivä varmistuu. On kuitenkin huomioitava, että lähes kaikki Aurinkorinteen asiakkaat ovat yli 70-vuotiaita ja heidän turvallisuutensa on tietysti se kaikista tärkein peruste palveluiden avautumisen näkökulmasta.

Kevät on edennyt kauniin vihertäväksi ja päivät ovat pitkälle iltaan kuulaita ja kirkkaita, kuin kimaltelevia timantteja sadepisaroiden viipyessä heräävissä silmuissa. Ja metsän eläimet ovat liikkeellä. Itse näen usein hirviä, peuroja, kauriita, jäniksiä, kettuja ja monia isoja lintuja sekä pikkulintuja, jotka näyttävät kaikki pesiytyneen tähän meidän pihaan. Jos lintuja ei ole visertämässä ja katselemassa ikkunasta sisään, niin ainakin ne peilaavat autoni ikkunoissa ja sivupeileissä, joita ne myös ahkerasti lannoittavat!

Kimaltelevista päivistä tuli mieleeni kirja Päivien kimallus (alkuperäisteos Love Is a Many-Splendored Thing), jonka on kirjoittanut kiinalaisbelgialainen Han Suyin vuonna 1952. Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva v.1955, jonka ainakin vanhempi väki muistaa ja varsinkin sen tunnusmusiikin eli Alfred Newmanin ja Sammy Fain sävellyksen  Niin paljon kuuluu rakkauteen. Itse kirjan tapahtumat sijoittuvat Korean sodan aikaan 1949-1950, mutta on ennenkaikkea rakkaustarina, ei kuitenkaan imelästi kirjoitettuna vaan taolaisen pohdiskelevasti, joka nousee filosofiselle tasolle kevyesti ja vaivattomasti: 

"On aika pelottavaa kantaa rinnassaan niin monta eri olentoa, joilla on niin erilaiset ja yhtä voimakkaat tunteet, kiintymykset, ajatukset, poltteet, käsitykset; tajuta niin monia hienoja, piileviä eroavaisuuksia, kolmen eri kielen lausetapojen muunnelmia, että elämä käy sietämättömäksi".

Vaikka Suyin kirjaa pidetään varmasti yhtenä 1900-luvun suurista rakkaustarinoista, itse väittäisin sillä olevan historiallista arvoa muutenkin. Kirja on erittäin yksityiskohtainen ja elämänmakuinen kuvaus ihmisistä, jotka vallankumousten ja sotien keskellä yrittävät löytää paikkansa uudessa maailmassa. Hongkong on muotoutumassa juuri siksi kapitalistiseksi niemekkeeksi kommunistisen Kiinan reunalla, jollaisena se myöhemmin tunnetaan. Vauraimpia kiinalaisia uhkaavat puhdistukset ja omaisuuden menetys. Pelko tulevasta tekee heistä apaattisia. Kiinassa työskennelleet länsimaalaiset, mm. katolilaiset lähetystyöntekijät, pakenevat Hongkongiin. Vuoden 1950 kesällä Koreaa koetellaan raa'alla sodalla. Kaikki tämä vaikuttaa rakastavaisten elämään ja yhteiseen kohtaloon.

"Vain Hongkongissa oli vielä mahdollista odottaa ja valita. Vain Hongkongissa Markin ja minun oli mahdollista rakastaa ja uneksia hetki. Rakkautemme eli vain Hongkongissa; missään muualla maailmassa ei sille ollut aikaa eikä sijaa". (Han Suyin: A Many-splendoured Thing. 1952).

No niin, mitä tähän enää voisi lisätä paitsi, että "lukeminen kannattaa aina", kuten Jörn Donner mainitsi. Juha Hurme on myös samaa mieltä: "Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, --- Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain." - Juha Hurme, Nyljetyt ajatukset.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi