5. kesä, 2020

Kesäsade ja Vivaldi

Kirjoitin viimeksi mielen tyyneydestä. Tällä viikolla tyyneyden suhteen on ollut ongelmia, koska tämä pöytäkoneeni nettiyhteys (jolla koneella yleensä tätä blogiakin kirjoitan) on takkuillut monella tapaa. Äsken sitten tein taas  "vanhanaikaiset" eli kiskoin kaikki pistokkeet irti ja kytkin uudestaan. Ja kas, taas netti alkoi toimimaan!

No niin. Tänään sadepäivä, joka on ainakin tällaiselle firaabelipuutarhurille tervetullutta. Ai että mitä firaabeli tarkoittaa? Pitäisi varmaan tarkistaa ruotsinkielen sanakirjasta, mutta voin sen kyllä selittää ilman sitäkin. Rannikkoseudulla ainakin tuota termiä käytetään paljon: "tein tuon tai tämän ihan vaan firaabelitöinä" eli tekee joutessaan tai harrastuksena, siis vapaa-ajalla ja vapaaehtoisesti.

Googlen mukaan firaabelityöllä on eri nimiä paikkakunnan mukaan ja Työväen arkisto kerääkin aineistoa ja kertomuksia nimenomaan firaabelitöistä. Tutkija Pete Pesonen kirjoittaa aiheesta väitöskirjaa Luvalla tai ilman - Firabelitöiden historia 1940-1990.

Alunperin tänään ajattelin kirjoittaa musiikista, vaikka esimerkiksi uudessa Hesarissa näkyy olevan vaikka mitä mielenkiintoista, jota voisi tässä ruotia enemmänkin. Nyt median ykkösaihe näyttää olevan valtiovarainministeri Katri Kulmunin esiintymiskoulutus, joka on ollut ainakin minun näkökulmasta aikaslailla tyyristä lystiä. Minäkin muuten olen joskus ollut esiintymiskoulutuksessa, liittyi muistaakseni yhteiskuntapolitiikan koulutusohjelmaan, en muista hintaa. Ehkäpä siitä kurssista jotain hyötyäkin oli, vaikka ei tietenkään tehonnut lukihäiriöstä johtuviin ongelmiini, joiden kanssa pitää vaan tulla toimeen joten kuten.

Niin, siitä musiikista: kuuntelen pääasiassa radion Yle 1.stä, mutta joskus muutakin. Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen ja tykkään myöskin klassisesta. Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa puhuttelee aina. Jos kiinnostaa Vivaldi näin sadepäivänä, tässä linkki hienoon viulisti Mari Samuelsenin esitykseen. Valitettavasti joutuu katsomaan ja kuuntelemaan mainoksia ennen esitystä : https://youtu.be/g65oWFMSoK0?t=29   

Arvostan brasilialaissyntyisen Paulo Coelhon ajatuksia elämästä. Tässä yksi, joka liittyy aiemmin mainitsemaani puutarhanhoitoon:

""Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana
joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon.
Rakentajien työ saattaa viedä vuosia,
mutta jonain päivänä se on valmis.
Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien
seiniensä vangeiksi.
Elämä menettää merkityksensä
rakennustyön päättyessä.
Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät.
He joutuvat kärsimään
ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista
vaihteluista, ja harvoin lepäävät.
Mutta toisin kuin rakentajan rakennus,
puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan,
ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa,
elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua..."  (Paulo Coelho)

Tähän ei minulla mitään lisättävää. Elämä on.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi