12. kesä, 2020

Muistisairaan muistelmat

Voiko muistisairas kirjoittaa muistelmia? No tottakai hän voi ja hänen pitääkin kirjoittaa, se on jopa erittäin tärkeää kuten kirjoittaminen ylipäätään. Muistisairaus pelottaa ihmisiä, mutta mikä esimerkiksi Alzeimerin taudissa pelottaa eniten? Sekö, että itselle voi käydä samoin?

Englantilainen Wendy Mitchell pohti myös näitä kysymyksiä saadessaan Alzheimer-diagnoosin muutama vuosi sitten 58-vuotiaana. Hän oli tuolloin työssäkäyvä, terveitä elämäntapoja noudattava, juoksua harrastava kahden aikuisen tyttären äiti. Pään sumuisuus ja kaatuileminen juoksulenkillä olivat ensimmäisiä oireita, kuitenkin oikean diagnoosin löytymiseen meni aikaa. Alkujärkytyksestä toivuttuaan Mitchell alkoi kirjoittaa ylös kokemuksiaan: pettymystä, pelkoa ja surua siitä, miten sairaus muuttaa suhdetta mm. lähiomaisiin. Hänestä tuntuu sietämättömältä ajatus päivästä, jolloi ei enää tunnista omia tyttäriään.

Mitchell kirjoittaa koskettavasti kokemuksistaan myös terveydenhuollon ja ympäristönsä reaktioista ja että miten monille on vaikeaa kohdata muistisairas ihminen. Michell sanoittaa rohkeasti muistisairaan tuntoja eri tilanteissa ja osoittaa, miten rohkeus, elämänilo, toivo ja huumori kuuluvat elämään myös muistisairaana. 

Mitchell itse on löytänyt mainioita keinoja, jotka helpottavat selviytymistä silloin, kun muisti temppuilee pahasti eikä hahmottaminen onnistu. Tekniikka on hänelle usein korvamaton turva ja apu. Mitchell haluaa omalla tarinallaan tuoda toivoa Alzheimerin tautiin sairastuneille ja heidän läheisilleen. Vaikka osa vanhoista ystävistä saattaakin hylätä, voi vertaisten joukosta löytää uusia tuttavuuksia ja heidän kanssaan on helppo nauraa samoille jutuille useampaankin kertaan. Sosiaaliset kontaktit pitävät kiinni elämässä: ”Muistisairaus on siedettävä niin kauan, kun voi olla osa maailmaa. Mutta kun unohdetaan…”

Wendy Mitchellin muistelmat Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer, Kirjapaja 2020 kertovat järjestelmällisestä yksinhuoltajasta, joka avioeron jälkeen opettelee maalaamaan, tapetoimaan, asentamaan kirjahyllyn ja korjaamaan auton. Samalla määrätietoisuudella hän muistisairaana kirjoittaa itselleen listoja, lappuja ja muita apukeinoja selvitäkseen paremmin arjessa. Hän on osallistunut aktiivisesti myös tietouden levittämiseen muistisairauksista ja terveydenhoitohenkilökunnan kouluttamiseen. Lisäksi hän kirjoittaa blogia osoitteessa: https://whichmeamitoday.wordpress.com/

 

Tiedämme, että muistisairaudet ovat kasvava ongelma osaksi liittyen ihmisen pidentyneeseen elinikään, kun samaan aikaan yhä nuoremmilla diagnosoidaan erilaisia muistisairauksia. Tottakai - kuten alussa kirjoitin - muistisairaan kohdatessa mielessä käy ehkä oma sairastuminen jossain vaiheessa. Mutta lienee suotta murehtia asiaa etukäteen, elämästä ei voi koskaan tietää mitä se tuo tullessaan. Parasta kai ajatella kuin legenda Matti Nykänen

 "Kaiken kokeneena voin sanoa, että vielä on jotain kokematta." - Matti Nykänen

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi