21. elo, 2020

Elämän tarkoitusta etsimässä

Ehkä elämän tarkoitus onkin työ ja toiminta muiden hyväksi. Näin toteaa filosofi Ilkka Niiniluoto, enkä kirjoita lauseen perään kysymysmerkkiä, koska tämän pitäisi olla täysin selvää. Mutta onkohan oikeasti näin? Jotenkin tuntuu, että yhteiskuntamme on tullut entistäkin itsekkäämmäksi, kiireisemmäksi, stressaantuneeksi ja oma etu ajaa aina kirkkaasti lähimmäisen tarpeen yli. Myös liikennekäyttäytyminen on muuttunut selkeästi huonompaan suuntaan ja sen murheellisia seurauksia saamme lukea lehdestä tämän tästä.

Niiniluodon teos Hyvän elämän filosofiaa (SKS 2015) vastaa ilman kysymysmerkkejäkin  kysyttyihin kysymyksiin mielenkiintoisesti. Minua itseäni on aina kiehtonut ns. suuret kysymykset, mikä tilanne tai asia ihmisen elämässä voi johtaa toiseen, samanlaiseen tai  erilaiseen ja miksi ihminen lopulta valitsee niin kuin valitsee:  "Vaikka filosofia on saanut alkunsa jo antiikin Kreikassa, monilta ihmisiä koskettavilta kysymyksiltä puuttuu vastaus. Erilaiset etiikan kysymykset, kuten ”Mitä ovat hyvät teot?”, todennäköisesti mietityttävät jokaista jossain vaiheessa, mutta kunnollinen vastaus voi jäädä puutteelliseksi. Tällaisiin kysymyksiin on nimittäin melko helppoa löytää ratkaisu ilman omaa kriittistä pohdintaa, kuten esimerkiksi vastaamalla hyvien tekojen olevan sellaisia, jotka eivät lukeudu seitsemään kuolemansyntiin tai eivät riitele kymmenen käskyn kanssa."

Hyvän elämän filosofiasta tulee tietysti mieleen hyvinvoiva mieli ja nyt täytyy käyttää kysymysmerkkejä: Onko sinulla aikaa pysähtyä? Onko sinulla unelmia? Ovatko ne sinun unelmiasi? Kenen elämää elät? Kenen unelmia toteutat? Olemme maailman onnellisin kansa, meillä on ympärillämme upea luonto, mutta meillä on myös sisu. Ohjaako sisu meitä tekemään elämässämme aina oikeita ratkaisuja? Näitä kysymyksiä kannattaa aina pohtia silloin tällöin.

Vielä koronasta sen verran jottei totuus unohtuisi. Uusia tartuntoja on tällä hetkellä todettu 29 (HS 21.8.2020). Vaikka koronapaniikkiin ei olisikaan syytä, minä olen kyllä huolestunut. Aurinkorinteen asiakkaille on jaettu tämän viikon alusta lähtien maskeja, joita he käyttävät palvelubussissa tullenmennen. Muuten heillä ei ole maskeja toisin kuin meillä henkilökunnalla (visiirit), jonka käyttö oli aluksi hankalaa, mutta kaikkeen sitä ihminen oppii, kun on pakko.

Tähän loppun piti kirjoittaa joku ylevä mietelause, mutta en löytänyt mitään sopivaa juuri nyt. Siispä mietiskellään ihan muuten vaan huomisen vesisadetta odotellessa!

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi