28. elo, 2020

Kirkkotiellä

Näinä aikoina on koronatilanteen vuoksi matkailtava vain lähialueella. Niinpä Aurinkorinteen torstaipäivän asiakkaiden kera kävimme Hämeenkyrön kirkonmäellä: katselimme sankarihautojen rivistöä ja pohdimme, miten nuoria olivat nuo miehet, jotka kaatuivat sodassa ja nyt lepäävät rivissä kirkkomaalla. Pysähdyimme hetkeksi myös Muistolehdon ääreen ja paikalle, jossa voi sytyttää kynttilän muualle haudatun läheisensä muistolle. 

Kirkkotiellä - lyhyelläkin - on paikallaan pohtia "syntyjä syviä" ja kaiken katoavaisuutta. Muuan asiakkaistamme mainitsikin siinä ohimennen, että tyttärensä on jo ostanut hänelle hautapaikan. Toisaalta on ihan hyvä hoitaa asiat kuntoon ajoissa ja olen kuullut sellaistakin, että joku oli jopa leiponut pikkuleivät omiin hautajaisiinsa. No, mene tiedä, leipominen saattaa olla tässä yhteydessä hieman liioittelua, mutta jokainen tehköön myös uskoon ja ikuisuuteen liittyviä valintoja omalla tavallaan ja tulkoon omalla uskollaan autuaaksi. Näin olen kuullut sanottavan monesti.

Vanhustyössä, jota siis olen tehnyt aika pitkään, olen huomannut asiakkaiden tarpeen tulla lähelle hengellisyyttä. Ehkäpä sen tarve on lisääntynyt koronan aikaan ja juuri tässä hetkessä, jolloin epävarmuudesta on tullut uusi normaali. Kirkko ja kaupunki-lehti kirjoittaa vastikään samasta aiheesta ja erityisesti siitä, miten ihmiset ovat alkaneet hakeutua hengellisyyden äärelle ja nimenomaan ortodoksisen kirkon piiriin: – Sotien jälkeen monet ortodoksievakot liittyivät luterilaiseen kirkkoon. He ajattelivat, että se helpottaisi elämää ja sopeutumista uudelle paikkakunnalle. Ortodokseihin suhtauduttiin joskus ennakkoluuloisesti ja ortodoksisuus yhdistettiin venäläisyyteen ja viholliseen. Siksi sitä hävettiin. Valtaosa evakoista myös avioitui luterilaisten kanssa ja lapset kastettiin luterilaisiksi, uskontotieteilijä Helena Kupari kertoo.

Kirkkojen vahvuus voisi Kuparin mukaan olla se, että niillä on tarjottavana perinteitä, jatkuvuutta ja vakiintuneet puitteet elämän siirtymille ja käännekohdille. – Tulevaisuuden entistä globaalimmassa maailmassa myös kiinnostus omiin juuriin ja halu kiinnittyä johonkin voivat tulla ihan uudella tavalla ajankohtaisiksi. Emmekä me edelleenkään ole ratkaisseet elämän ja ihmisen isoja kysymyksiä, joihin kirkoilla on tarjolla omat vastauk­sensa. 

 

Tänä viikonloppuna vietetään monin paikoin venetsialaisia eli juhlitaan kesän päättymistä sytyttäen kynttilöitä veden äärelle ja kuka mihinkin haluaa.  Syyskuu alkaa ja sen mukana syksyn toiminnot, mutta Aurinkorinteellä toimitaan edelleen ns. matalalla profiililla eli supistetuin toiminnoin pienillä asiakasryhmillä ilman vieraita ja vapaaehtoispalveluja. Kuntosali eli Antin Sali on kuitenkin auki normaalisti, mutta Aurinkorinteen kahvila edelleen suljettuna koronatilanteen vuoksi. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi