9. loka, 2020

Jättäkää ryppyni rauhaan

Tällä viikolla on vietetty Vanhustenviikkoa, vaikka toki me Aurinkorinteellä vietämme aikaa joka viikko vanhusten ehdoilla, mutta nyt siis teemalla Onni on vanheta. 

Vanhustyön keskusliiton  ja teeman mukaisesti "haluamme tänä vuonna löytää ja nostaa esille positiivisia asioita vanhenemisesta, eli arjen pieniä ja suuria iloja--- emme halua lakaista ikäviä asioita maton alle, vaan haluamme kerrankin nostaa esille ikääntymisen hyviä puolia".

Autinkorinteellä teimme yhdessä "onnen tauluja" eli leikkasimme lehdistä kuvia ja mielilauseita ja liimasimme ne kartongille. Lopuksi jokainen sai kertoa omasta taulustaan ja mitä muistoja ja mielikuvia tuli mieleen, miksi juuri tämä tai tuo kuva tai lause on tekijälleen tärkeä. Syntyi paljon muistoja ja tarinoita eri aihepiireistä. Huomioitavaa on, että lähes jokaisessa taulussa oli lapsia eli monille ikäihmisille juuri ne omat lapset monissa alenevissa sukupolvissa näyttää olevan se kaikista tärkein ja onnea tuottava asia.

Lasten ohella asiakkaillemme tärkeää on myöskin luonto, kukat, ruoka, eläimet, ihmissuhteet ja muistoja tuovat myöskin kuvat, joissa on maatalouden työkoneita, matkakuvia, rakennuksia jne. Saimme kuulla monia hienoja tarinoita taulujen inspiroimina ja mietelauseista  parhaiten jäi mieleen erääseen tauluun liimattu lause: "Jättäkää ryppyni rauhaan".

Niin, mitä se ikäihmisen tai jo vanhuksen onni sitten oikeasti on? Itsekin jo ikääntyvänä ihmisenä voin kertoa kuten J.K.Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa: "Jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin." Minun ymmärtääkseni onni asuu meissä jokaisessa ja on kaiketi asennettu meihin jo "tehdasasetuksissa" hyvin kauan sitten. itse olen huomannut, että onni saattaa tulla esiin äkkiarvaamatta juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa eli tulee ikäänkuin jonkun muun asian sivutuotteena, vahingossa. Tästä - onneen eksymisestä - kirjoittaa mm. 1700-luvulla elänyt japanilainen munkki Ryokan:

Tie kulkee kymmenentuhannen puun lomassa, tuhannet vuoret tiheän sumun peitossa. Lehdet varisevat jo ennen syksyä: vaikka ei sada, kallion juurella on aina pimeää. Kori kädessä noukin sieniä, ammennan ruukkuun vettä kivikon lähteestä. En olisi löytänyt tällaista paikkaa, ellen olisi eksynyt. (suom. Kai Nieminen)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi