7. marras, 2020

Lähde vielä kun voit

Viime päivinä olen useinkin törmännyt erilaisiin matkakirjoihin, matkustelua koskeviin artikkeleihin sekä ollut mukana keskusteluissa, jossa aiheena on nimenomaan matkailu. Nyt tässä korona-ajassa konkreettinen matkailu on siirtynyt kotimaan matkailuun (joka onkin todella hieno vaihtoehto etelän kuumille palmurannoille) ja myös nojatuolimatkailuksi esimerkiksi Areenan matkaohjelmien äärellä.

Itse satuin löytämään Lähde vielä kun voit-sarjan, jota katsoin aluksi hajamielisesti, mutta sitten huomasin, että sarja onkin sangen mielenkiintoinen. Ohjelmassa nimittäin paneudutaan juurikin seniori-ikäisten matkoihin, heidän tavastaan matkustaa eri kohteisiin ja miten eläkeläisiin, ikääntyviin turisteihin suhtaudutaan eri kohdemaissa. Ohjelman brittiseniorit matkustavat mm. Japaniin selvittämään pitkän iän salaisuutta, koska ovat kuulleet, että Okinawan saarella yli 100-vuotiaat kiipeilevät puissa hedelmiä poimimassa. Matkaajat haluavat myös selvittää, olisiko Japani hyvä paikka elää eläkepäiviä.

No niin, Japani ja maailma saa odottaa, sillä välin voimme keskittyä vaikkapa muistelemaan menneitä matkoja, kuten Aurinkorinteellä on viime päivinä tehty. Toki muistojen kohteena on ollut moni muu elämäntapahtuma, ja ehkäpä se tärkein "matka" kuitenkin liittyy omaan perheeseen: sekä lapsuudenperheeseen että omaan perheeseen, puolisoon, lapsiin ja jälkipolviin.

Toki kaikki Aurinkorinteen asiakkaat eivät halua kertoa tärkeistä muistoistaan, mutta osa haluaa ja nuo tarinat ovatkin huikeita muistipolkuja menneisyyteen ja monille eri vuosikymmenille: vanhan valokuvan mustavalkoiseen Suomeen, sota-ajan kotirintamalle, johon aikaan sisältyi paljon inhimillistä hätää, surua ja murhetta.
Muistoja oli myös Lapin sodasta, sotalapsena vietetystä ajasta Ruotsissa, muistoja menetetystä Karjalasta isän tekemiin sota-ajan puhdetöihin, sekä aikaan, jolloin afrokampaus oli "viimeisintä huutoa" kuten myös puukengät, joilla käveltiin mihin vaan, jopa kivistä polkua tunturin laelle ihailemaan keskiyön aurinkoa.

Auringosta puheenollen, juuri nyt aamun aurinko valaisee kauniisti marraskuista maisemaa, tuuli on seisahtunut, ruoho vihertää, taivas on sininen ja kuulas. Siksipä tähän ei ole enää mitään lisättävää tällä erää. 

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi