4. joulu, 2020

Kuka laulaa lähtijöistä?

Se tapahtui tällä viikolla. Se, mikä oli väistämättä odotettavissa pitkin syksyä eli Aurinkorinne jouduttiin jälleen sulkemaan koronaepidemian vuoksi vuoden loppuun eli 31.12.2020 asti. Myös kuntosali Antin Sali on suljettuna samasta syystä samoin kuin Aurinkorinteen kahvila.

Tuskin tämä uutinen Aurinkorinteen osalta on mitenkään yllättävä ja yllättääkö tässä ajassa enää oikeastaan mikään? Vanha kansa puhui aina ajasta, kun maailmankirjat (yhteen kirjoitettuna) on sekaisin. Tai tulee se maailmanloppu, josta aina muistuttivat maaseudulla kiertävät hengen miehet ja -naiset. Tässä en halua mainita mitään uskontokuntaa erikseen, koska myös uskonnottomat usein puhuivat samasta aiheesta. En siis tiedä mitä aikakautta milloinkin noilla entisaikojen tuhotermeillä tarkoitettiin, mutta tuskin tällaista maailmanlaajuista pandemiaa ymmärsi kukaan edes hurjimmissa kuvitelmissaan ajatella.

Mutta toki korona aiheuttaa yksilötasolla maailmanloppuja heille, jotka tautiin vakavasti sairastuvat ja menehtyvät, joita lienee maailmanlaajuisesti jo pitkästi yli miljoona. Maija Vilkkumaa on julkaissut uutta musiikkia juurikin lähtemisen teemalla, mutta tarkoittaa lähtemisellä  tässä lähinnä parisuhteesta lähtemistä, joka toki sekin on usein maailmanloppu ainakin toiselle osapuolelle: "Tuli fiilis tehdä biisi kotiin  jäävän näkökulmasta, koska itse olen ollut joskus samassa tilanteessa. Myöhemmin elämä on opettanut, että onni ei ole toisen mielipiteissä vaan siinä, että löytää omasta elämästään merkityksen - sen oman rakkaan juttunsa, johon voi täysillä sukeltaa."

Vilkkumaan ajatuksiin on hyvä yhtyä. Todellakin meillä jokaisella on se ihan oma tarinamme, elämän merkitys ja johtotähti kirkkaana mielessä, jota kohti on vaan kuljettava olosuhteista, hidasteista ja polun pikkukivistä huolimatta. Siihen matkaan ei kukaan tai mikään juurikaan pysty vaikuttamaan, koska tuo polku on meissä jokaisessa sisäänrakennetuna.   

Ylihuomenna sunnuntaina vietämme jälleen Suomen itsenäisyyspäivää, ja - koronasta johtuen - tänä vuonna erilaisissa tunnelmissa. Päivä on aina juhlava, sinivalkoinen lippu salossa ja kynttilät ikkunoilla. Minä en tarvitse välttämättä Linnan juhlia, vaikka toki niitä joka vuosi olenkin telkasta seurannut. Minulle itsenäisyys on - historian ja isäni sotamuistojen ohella - esimerkiksi kuin tuo kuvan joutsen, joka mielestäni hyvin  symboloi sekä isänmaata, mutta myös herkkää Suomen luontoa sekä lähtemisen ja saapumisen tunnelmaa.

Mutta joutsenissa on myös jotain ikiaikaista, pysyvää ja pyhää, josta myös ihminen voi ottaa opikseen arjessa ja varsinkin tässä poikkeuksellisessa ajassa: "On meidän rannoillamme rauhallista, ja turvaisa on rinne tunturin." (Eino Leino: Lapin kesä kokoelmasta Kangastuksia v.1902)

 

Raija Westergård

påivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON