11. joulu, 2020

Elämän satunnaisuus ja odottamaton

Tänään kirjoitan satunnaisuudesta, sattumasta, jonka seurauksena kaiketi mekin olemme täällä universumissa, jos tiedettä on uskominen. Ja miksei olisi? Tieteessä nimittäin usein todetaan, että elämä on satunnainen oheistuote satunnaisessa maailmankaikkeudessa. 

Tämä elämän tosiasia ei ole hyvä eikä paha asia. Se on vain todellisuus. On aina sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät sitä hyväkseen ja joilla ei ole ongelmia hyväksyä odottamatonta sekä siirtyä eteenpäin rohkealla ja luovalla tavalla.

Tämä vielä vuosi sitten odottamaton eli korona on todellakin pistänyt uuteen asentoon monia toimintoja ja voi vain ihmetellä, miten hyvin olemme selviytyneet ainakin tähän asti. En tietenkään tarkoita sairastumisia vaan eri alojen työtä ja työskentelyä koronan vuoksi ja siitä huolimatta. On täytynyt sopeutua, keksiä uusia vaihtoehtoisia tapoja, on opittava olemaan luova, uudelle avoin jne.

Kuten viime viikon blogissa kirjoitinkin, päiväkeskus Aurinkorinne on suljettuna vuoden loppuun, ehkäpä kauemminkin. Todennäköisesti rajoitukset Pirkanmaalla vielä tiukkenevat joulua kohti mentäessä, josta asiasta varmasti kuullaan tiedotusvälineissä lähiaikoina. Tämä tilanne ei ole enää siis odottamaton, kuten oli eilinen uutinen Olkiluodon ydinvoimalasta. Hetken jo ehdin ajattelemaan, että tämäkö tästä vielä puuttui!

Muistan nimittäin erittäin hyvin ajan, kun Olkiluodon ydinvoimalaa rakennettiin. Moni ikäluokkani nuori mies kotiseudultani ja muualta Satakunnasta lähti sinne töihin ja ymmärsin, että tämä työpaikka oli monille haaveiden täyttymys. En tiedä oliko oikeasti, kukaan ei puhunut, ilmeisesti eivät saadeet puhua ulkopuolisille halaistua sanaa oikeastaan mistään. Muistan kuitenkin, että yksi kotiseudun iäkäs mieshenkilö kaupan pihassa (kauan ennen Tsernobyliä) sanoi, että "rakentakoot nyt, mutta kyllä se kerran räjähtää". Tämä lause tuli kirkkaana mieleeni eilen, mutta onneksi ei mitään isompaa haveria tapahtunut ainakaan tällä kertaa. Mutta odottamaton olisi voinut tapahtua.

Tutkijat sanovat, että maailmankaikkeutta hallitsee siis enimmäkseen satunnaisuus. Odottamaton on kuitenkin jotain, jota meidän on vaikea hyväksyä. Tiede ja tieteilijät kehottavat, ettemme saa koskaan menettää otetta päämäärästä elämän satunnaisuuden keskellä ja tulisi vaan oppia hyväksymään kaiken lisäksi myös tämä odottamaton.

Niinpä, eikä tässä taida juuri olla vaihtoehtojakaan. Kuitenkin itse ajattelen usein yksinäisiä vanhuksia, myös Aurinkorinteen asiakkaita, jotka ovat koronan riskiryhmää monin eri tavoin. Ihminen toki sopeutuu, yksinäisyyteenkin, mutta kaikella on rajansa, myös elämän satunnaisuudella ja odottamattomalla. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että korona antautuu  vasta rokotteen edessä ja siksi meidän tulee oppia elämään pandemian varjossa vielä kauan. Kukaan tuskin tietää miten kauan?

Kuva: verkkosivusto Mielen ihmeet

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON