15. tammi, 2021

Kohtaamisia ja kosketuksia tähtitarhan tällä puolen

Taas muuten kävi niin, että kun tekstini oli lähes valmis, se hävisi johonkin "taivaan tuuliin". Mutta siispä vaan kirjoittamaan uudelleen. Sekin on koettu, että kun jostain syystä joutuu kirjoittamaan tekstin uudelleen, siitä tulee parempi. Ainakin omasta mielestä. Ehkäpä toisella kirjoituskerralla jää pois turhia rönsyjä ja samalla tarkentuu myös kirjoituksen rytmi.

No niin. Pakkasaamu ja valoa taivaalla samoin kun on valoa myös koronatilanteen kannalta syystä, että Hämeenkyrössäkin on päästy rokotusohjelmassa hyvään alkuun. Aurinkorinteen kannalta se tarkoittaa, että päivätoimintaa ei voitane avata ennen kuin kaikki asiakkaamme ovat rokotettu, myös tehosterokotettu. Joten ehkä joskus maaliskuussa elämä Aurinkorinteellä saattaa avautua vanhaan malliin. Tai sitten ei. Emme voi tietää varmasti, milloin korona on kukistettu ja voimme turvallisesti kohdata ikäihmisiämme kasvoista kasvoihin.

Katso täältä viimeisin kunnan koronatiedote:  https://www.hameenkyro.fi/site/assets/files/8630/koronatiedote_12_1.pdf 

Nyt kun Aurinkorinne on suljettuna, minulla on ollut ilo tutustua Siljankodin elämään. Todellakin on ollut antoisaa työskennellä tässä muistisairaille tarkoitetussa ympärivuorokautisen hoivan yksikössä Hämeenkyrössä: tutustua asukkaisiin, henkilökuntaan, jotka kaikki ovat ottaneet minut iloisesti ja ystävällisesti vastaan, joka on tuntunut todella hyvältä. Todellakin, en sitten olekaan vielä nähnyt ja kokenut ihan kaikkea työsarallani!

Muistisairaan kohtaaminen on aina sellainen suuri kohtaaminen, joka koskettaa varmasti molempia osapuolia yhtä paljon. Ajattelemisen aihetta onkin siinä, miten voi koskettaa ihmisen maailmaa, joka on jossain muistin ja unohduksen tuolla puolella paikassa, jonne polku on varsin monimutkainen prosessi. Katse, kosketus ja esimerkiksi joku vanha tuttu laulu voi avata väylän, jolloin äkkiä johonkin kaukaisuuteen kiinnittynyt katse saattaa kääntyä, kirkastua ja huulet liikkuvat mukana: "Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme. Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme".

Alkuperäisessä tekstissäni tänään - siis siinä joka katosi - kirjoitin katseen ja kosketuksen hyvinvointivaikutuksista, mutta en halua enää nyt palata siihen aiheeseen. Ehkä myöhemmin, ehkä en koskaan. Aiheet ovat nimittäin sellaisia, että ohittaessaan ns. pysäkin, ne eivät välttämättä palaa enää koskaan ainakaan samassa muodossa. Kosketuksen ja katseen voimasta kuitenkin sen verran, että kuten tiedämme, jokaisessa kohtaamisessa ja kosketuksessa syntyy sieluumme uusi sivu, ikään kuin kirjoittaisimme siinä kohtaa uutta luomiskertomusta, joka sitten jalostuu jokaisella kohtaamisella aina vaan enemmän. Siis jos niin haluamme. Tässä kohtaa ei kai voi kuin todeta, että elämä kaikkine kohtaamisineen  on ihmeellistä. Elämä on!

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka huoneeseen astuessaan sanovat: tässä minä nyt olen. Ja niitä, jotka saapuessaan sanovat: siinähän te olettekin! (Frederick L. Collins)

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi

#MUUTAHAMEENKYROON

 

Lue täältä Siljankodin Blogi: http://siljankodinblogi.blogspot.com/

Ja Facebook: https://m.facebook.com/pages/category/Not-a-Business/Siljankoti-H%C3%A4meenkyr%C3%B6-107156177830508/