6. maalis, 2021

Ajattelen aikaa

Eilen oli Hesarissa jälleen mielenkiintoinen artikkeli ajasta ja aikakäsityksestä ja mitä aikaa me oikeastaan juuri nyt elämmekään. Antropologeilla on erilaisia termejä erilaisille aikakäsityksille eli puhutaan ohuesta ja pinnallisesta ajasta, joka tarkoitaa aikaa juuri nyt tässä hetkessä.

Antropologi Vincet Ialentin mukaan on suuri ongelma, että nykyinen elämänrytmimme on viritetty miltei yksinomaan ohuen ja pinnallisen aikakäsityksen varaan. Eletään ympärivuorokautisessa kakofoniassa, joka etenee twiitistä, uutisesta ja kohusta toiseen.

Ohuen ajan vastakohta on puolestaan syvä aika, joka on nähty pääasiassa paleontologien ja arkeologien temmellyskenttänä, mutta joka Ialentin mukaan tulisi ottaa huomioon kaikessa: arkielämässä, luonnonvarojen käytössä, kaupunkisuunnittelussa, arkkitehtuurissa, liikenteessä, digitaalisen tiedon säilyttämisessä, maankäytössä, infrastruktuurin suunnittelussa ja koulujen opetuksessa.

Ialentin mukaan ohuen aikakäsityksen ylivaltaa voi muuttaa. Aikaa on mahdollista ajatella kuin kameran zoomia: ajassakin voi katsoa lähelle ja kauas. Monet mm. teknologiayritykset vaikuttavat maailmassa erittäin pitkällä aikajänteellä, mutta silti yritykset ovat sangen lyhytikäisiä.

Paitsi yksi suomalainen Posiva Oy.n rakennelma, tutkimustila, luolasto, jonka pitäisi kestää satoja tuhansia vuosia. Ai mikä sellainen muka on? Kyllä, siis Eurajoen Olkiluodon ydinjätteen loppusijoituspaikka eli Onkalo, jonka rakennustyöt aloitettiin v. 2004.  Ialenti asui Suomessa kolme vuotta ja tutki nimenomaan ydinjätteen loppusijoistusta ja josta julkaisi viime vuonna kirjan Deep Time Reckoning - How Future Thinking Can Help Earth Now. Mutta tästä aiheesta voin kirjoittaa enemmän toisaalla, jonka osoitetta en vielä tiedä. Ensi viikolla tiedän.

 

Viitsisikö nyt kirjoittaa tuosta pirulaisesta eli koronasta? Toki sen verran, että on todellakin ajateltava aikaa myös pandemian osalta eli viime keväänä meillä saattoi olla (jollain) kalpea aavistus siitä, mitä edestämme vielä löydämme. Tänä keväänäkö sen löydämme? Kukaan ei edelleenkään tiedä!

Ulkona tuulee. Täällä maaseudulla kun ei voi sanoa, että kaduilla tuulee, korkeintaan soratiellä tuulee tai järveltä tuulee. Toivottavasti ei kuitenkaan nouse iso myrsky, joka muutama vuosi sitten kaatoi tällä tontilla parikin suurta pihakuusta. Onneksi ei talon päälle, mutta läheltä liippasi.

 

Raija Westergård

päivätoiminnan ohjaaja, Aurinkorinne

raija.westergard@hameenkyro.fi